Avaa päävalikko

Pelikasvatus on kasvatustyötä, jolla pyritään ehkäisemään pelaamisen haittoja, parantamaan pelilukutaitoa ja lisäämään tietoa pelaamisen eri ulottuvuuksista. Pelikasvatus liittyy usein digitaalisiin peleihin, joita voidaan pelata esimerkiksi tietokoneilla, tableteilla, pelikonsoleilla ja puhelimilla. Pelaamisella voidaan kuitenkin tarkoittaa kaikkea sellaista vapaaehtoista toimintaa, jossa yhteisten sääntöjen pohjalta tehdään haastavilta tuntuvia asioita, ja jossa on havaittava lopputulos.[1]

Pelikasvatukseen liittyy tiiviisti pelisivistyksen käsite, joka tarkoittaa pelaamisen kokonaisvaltaista ymmärrystä. Pelisivistyksen puolestaan liittyy pelilukutaidon käsite, jolla tarkoitetaan sitä, että yksilö hahmottaa pelaamisen merkityksen nyky-yhteiskunnassa, osaa tulkita pelien sisältämiä viestejä, tuntee pelien eri osa-alueet ja ymmärtää pelaamisen kulttuurisena ilmiönä nyky-yhteiskunnassa. Pelikasvatuksella voidaan lisätä pelisivistystä ja -lukutaitoa.[2]

Pelikasvatus on osa mediakasvatuksen kokonaisuutta, jonka tehtävänä on antaa yksilöille valmiuksia toimia mediayhteiskunnassa.[2] Se kohdistuu kaiken ikäisiin ihmisiin, ei siis ainoastaan lapsiin ja nuoriin. Koska teknologinen kehitys on nopeaa, tarvitsevat usein myös aikuiset pelikasvatusta. Myönteisen pelaamisen kulttuurin kehittyminen edellyttää kaikkien pelialan toimijoiden (pelaajat, pelienkehittäjät, ammattikasvattajat, vanhemmat) yhteistyötä.[3]

Sisällysluettelo

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Pelikasvattajan käsikirja, s. 7.
  2. a b Pelikasvattajan käsikirja, s. 10.
  3. Pelikasvattajan käsikirja, s. 13.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Krokfors, L. Kangas, M & Kopisto, K. (toim.): Oppiminen pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino, 2014.
  • Haasio, A.: Netin pimeä puoli. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Aiheesta muuallaMuokkaa