Pelagius II
Pelagius II (n. 520–7. helmikuuta 590) oli paavina 26. marraskuuta 579 – 7. helmikuuta 590.[1] hän oli nähtävästi syntyperäinen roomalainen, mutta hänellä oli goottilaista sukujuurta. Hänen isänsä nimi oli Winigild.[2]
| Pelagius II | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 520 Rooma |
| Kuollut | 7. helmikuuta 590 Rooma |
| Paavi | |
| Paavius alkoi | 26. marraskuuta 579 |
| Paavius päättyi | 7. helmikuuta 590 |
| Edeltäjä | Benedictus I |
| Seuraaja | Gregorius I |
Pelagius II pyysi keisari Maurikiokselta apua langobardeja vastaan, mutta Bysantista ei ollut apua, joten Pelagius II kääntyi frankkien puoleen. Frankit hyökkäsivätkin Pohjois-Italiaan, mutta kääntyivät pian pois langobardien lahjottua heidät.
Pelagius II asetti uudet selibaattia koskevat määräykset, jotka olivat niin tiukkoja, että hänen seuraajansa Pyhä Gregorius I totesi niiden olevan liian ankaria ja lievensi niitä hiukan.
Pelagius II aloitti San Lorenzo fuori le Muran basilikan rakentamisen sen paikan päälle, missä pyhä Laurentius oli kärsinyt marttyyrikuoleman.
Pelagius II kuoli ruttoon, joka riehui Roomassa vuoden 589 lopulla.
Lähteet muokkaa
- Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ Hanska 2005, s. 318
- ↑ ”Pelagius II”, Catholic Encyclopedia. The Encyclopedia Press, 1913. Wikisource (viitattu 11.7.2009). (englanniksi)
|
Edeltäjä: Benedictus I |
Paavi | Seuraaja: Gregorius I |