Peijakas (myös peijakka) on lievä kirosana.

"Peijakas on johdettu sanasta peijas, joka tarkoittaa alun perin vainajaa tai vainajan henkeä. Hänen muistokseen ja kunniakseen on sitten juhlittu peijaisia tai peijahaisia eli syöty muistoateria. Kyseessä ovat siis hautajaispidot.

Vanhat suomen kielen sanakirjat kertovat, että peijas ja peijaiset ovat myös saattaneet murteittain tarkoittaa paitsi vainajaa ja hautajaisia myös pahaa henkeä ja pahaa haltiaa, joka lumoaa ihmisiä. Voimasanana peijakas on siis lopulta alun perin yhtä järeä kuin tunnetummat paholaisen nimet.

Peikkokin on peijaan ja peijakkaan sukulainen. Meille sana peikko tuo mieleen pitkähäntäisen, takkutukkaisen ja isokorvaisen Rölli-hahmon. Kansankielessä peikko on kuitenkin ollut uskomuksellinen paha henki, peto tai epäluotettava ja halveksittava ihminen. Itse perkelettäkin on peikoksi kutsuttu esimerkiksi vanhassa virsikirjassa, jossa katuva pyytää Jumalaa pelastamaan hänet ”peikold rumald”."

LähteetMuokkaa

Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.