Avaa päävalikko

Neulakaktukset (Pediocactus) on kaktuskasvisuku. Tieteellinen nimi on johdannainen kreikankielisestä tasankoa tarkoittavasta sanasta. Ne ovat läheistä sukua siilikaktuksille (Echinocactus).[1]

Neulakaktukset
Utahinneulakaktus (Pediocactus despainii).
Utahinneulakaktus (Pediocactus despainii).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: versokasvit, Embryophyta
Alakaari: putkilokasvit, Tracheophyta
Luokka: siemenkasvit, Spermatophyta
Alaluokka: koppisiemeniset, Angiospermae
Lahko: Caryophyllales
Heimo: kaktuskasvit, Cactaceae
Alaheimo: Cactoideae
Tribus: Cacteae
Suku: Pediocactus Britton & Rose 1913

TuntomerkitMuokkaa

Neulakaktukset ovat pienikokoisia, yksivartisia tai mätästäviä, enintään 20 cm korkeita. Varret ovat lieriömäisiä tai pallomaisia, joskus päältä painuneita, vihreitä tai harmahtavia, kyhmyisiä ja uurteettomia. Tiheä piikkipeite tavallisesti piilottaa varren alleen; piikit ovat vaihtelevia määrältään, väriltään ja suunnaltaan. Kaikkiaan piikkejä voi olla yhdessä areolissa jopa 45 kpl. Kukat sijaitsevat varren kärjessä ja ovat kellomaisia, keltaisia, magentanpunaisia tai valkoisia. Kukkapohjus on paljas. Hedelmä on lieriömäinen tai pallomainen, vihertävä, myöhemmin punertavan ruskea ja kuiva. Sen pinnassa voi olla muutama suomu ja se avautuu pystysuoralla raolla. Kuihtunut kehä saa hedelmän näyttämään kannelliselta. Siemenet ovat mustanruskeita ja munamaisia tai päärynämäisiä.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Neulakaktukset ovat kotoisin Yhdysvaltain länsiosista: Koloradon tasangolta Kolumbia-joen laaksoon, Suurille tasangoille ja Kalliovuorille ulottuvalta alueelta. Monet lajit ovat kärsineet laittomasta keräilystä.[3]

LajitMuokkaa

Neulakaktuksia (Pediocactus) tunnetaan kahdeksan lajia:[4]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Anderson 2001:557
  2. Anderson 2001:557
  3. Anderson 2001:557
  4. Anderson 2001:557ss