Pauline Åhman
Marie Pauline (myös Maria Paulina) Åhman (o.s. Landby; 20. huhtikuuta 1812 – 29. toukokuuta 1904) oli ruotsalainen harpisti.[1][2]
Åhman syntyi oluenpanija Christian Petter Germund Landbyn ja Anna Margarethan esikoisena. Perheeseen kuuluivat myös nuoremmat veljet Paul Reinhold ja Lars Albert. Lapsena Åhman sai koulutusta ystäväperheen luona kotiopettajatar Braunilta. Kotiopettajatar soitti harppua, josta myös Åhman kiinnostui. Hän saikin vanhemmiltaan luvan aloittaa harpputunnit. 17-vuotiaana Åhman meni naimisiin tislaaja Wilhelm Åhmanin kanssa. Pian syntyi tytär Laura Vilhelmina Amalia, ja vuonna 1841 perheeseen syntyi toinen tytär, Jenny Pauline. Åhman jäi leskeksi vuonna 1842.[1]
Åhman opiskeli vuosina 1830–1835 harpunsoittoa Anton Edvard Prattén johdolla. Hän sai myös pianonsoiton opetusta ja Isak Albert Bergin pitämiä laulutunteja. Åhman alkoi itse opettaa laulua ja harpunsoittoa. Hän pääsi Tukholman musiikkipiireihin ja esiintyi alun perin säestäjänä. Vuonna 1849 veronalainen Jacopo Foroni sai nimityksen Kungliga Hovkapellet -orkesterin johtoon. Kuultuaan Åhmanin soittoa konsertissa hän palkkasi tämän, ja vuonna 1856 Åhman pääsi orkesterin kokoaikaiseksi harpistiksi.[1] Hänestä tuli Ruotsin ensimmäinen julkisesti harpistina esiintynyt nainen[2] ja ensimmäinen ammattimaiseksi soittajaksi Kungliga Hovkapelletiin nimitetty nainen.[1] Orkesterin edellinen pysyvä harpisti Bernhard Fatscheck oli lähtenyt tehtävästään jo vuonna 1833.[2] Åhmanin liittyessä Kungliga Hovkapelletiin harpun osuus sen ohjelmistossa oli suhteellisen pieni, mutta se kasvoi esimerkiksi Richard Wagnerin oopperoiden kompleksisempien harppuosuuksien myötä. Åhman soitti monesti Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa ja organisoi omia matineakonserttejaan.[1]
Kun Tukholman kuninkaallinen musiikkikonservatorio (nykyinen Kuninkaallinen musiikkikorkeakoulu) aloitti harpputunnit, Åhman pääsi niiden opettajaksi vuonna 1870[1] tai 1871.[2] Hänen opiskelijoidensa joukossa olivat Adolf Sjödén, Carl August Lundin ja Elfrida Andrée. Åhman jäi eläkkeelle Kungliga Hovkapelletista vuonna 1881 palveltuaan kuuden eri johtajan aikana. Åhman oli opettanut Tukholman kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa alun perin vuoteen 1875 saakka mutta palasi opettajaksi vielä vuosiksi 1887–1891.[1]
Åhman menetti 48-vuotiaan tyttärensä, pianonsoiton opettaja Jenny Paulinen, vuonna 1890 tämän sairastettua muutaman päivän ajan. Vanhempi tytär Laura Vilhelmina Amalia kuoli vuonna 1899. Åhman oli esiintynyt vielä 80-vuotisjuhlansa kunniaksi vuonna 1892 mutta menetti Laura Vilhelmina Amalian kuoltua halunsa soittaa harppua. Hän lahjoitti harppunsa Musiikkihistorialliselle museolle, josta sittemmin tuli Musiikki- ja teatterimuseo. Lehdet Svenska Dagbladet, Dagens Nyheter ja Idun haastattelivat Åhmania tämän 90-vuotispäivän (1902) edellä, ja Kungliga Hovkapelletin jäsenet kävivät vierailulla hänen luonaan. Åhman kuoli 92-vuotiaana, ja hänet haudattiin Solnan Norra begravningsplatsenille.[1]