Avaa päävalikko

Ravut (yläheimot Astacoidea ja Parastacoidea) ovat kymmenjalkaisten lahkoon (Decapoda) kuuluvia äyriäisiä. Rapuihin luetaan sisävesissä elävät pitkäpyrstöisten rapujen (Astacidea) osalahkon heimot. Laajassa merkityksessä ravuilla voidaan joskus myös tarkoittaa koko kymmenjalkaisten lahkoa.

Ravut
Täplärapu (Pacifastacus leniusculus)
Täplärapu (Pacifastacus leniusculus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Äyriäiset Crustacea
Luokka: Kuoriäyriäiset Malacostraca
Lahko: Kymmenjalkaiset Decapoda
Alalahko: Pleocyemata
Osalahko: Pitkäpyrstöiset ravut Astacidea
Yläheimo: Astacoidea, Parastacoidea
Yläheimot ja heimot[1]
Katso myös

 Commons-logo.svg Ravut Commonsissa

Jokirapu, koiras (Astacus astacus)

Sisällysluettelo

Levinneisyys ja taksonomiaMuokkaa

Sisävesien rapuja tunnetaan yhteensä yli 600 lajia. Ne jaetaan kolmeen heimoon, joilla on tyypilliset ja erilliset levinneisyysalueet.

  • Parastacidae-heimo esiintyy eteläisillä mantereilla ja saarilla, jotka aikanaan olivat osa Gondwana-supermannerta - Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Amerikassa ja Madagaskarilla.
  • Astacidae-heimo esiintyy Euroopassa sekä Pohjois-Amerikan länsirannikolla.
  • Cambaridae-heimo esiintyy itäisessä Pohjois-Amerikassa sekä Itä-Aasiassa, limittäin Astacidae-heimon kanssa.

Rapujen lajirunsaus on keskittynyt Yhdysvaltain kaakkoisosaan (yli 300 lajia) ja Australiaan (noin 100 lajia). Rapujen mereisiä lähisukulaisia ovat hummerit.

Rapujen rakenneMuokkaa

Ravun ruumis koostuu päästä ja keskiruumiista, jotka ovat käytännössä yhteensulautuneet, sekä takaruumiista eli pyrstöstä. Kymmenjalkaisille tyypillisistä viidestä jalkaparista neljä takimmaista ovat kävelyraajoja ja etummaisesta on muodostunut monikäyttöiset sakset. Laajemmassa mielessä ravuilla on 19 raajaparia. Kävelyraajojen ja saksien lisäksi näihin kuuluu mm. kaksi paria tuntosarvia sekä ruokailukaluston muodostavat kuusi paria leukaraajoja.[2] Kuusijaokkeinen takaruumis on taipuisa, sen alla on neljä paria lyhyitä uimaraajoja ja perässä on pyrstöviuhka. Hengitykseen käytettävät kiduslehdykät ja koiraan paritteluraajat ovat erikoistuneita raajoja tai niiden osia.[2] Rapua peittää kitiinikuori, joka toimii sen ulkoisena tukirankana ja suojaa sisäelimiä. Kuori paksunee ravun ikääntyessä. Kasvaessaan rapu luo kuorensa: se ryömii ulos vanhasta kuorestaan ja syö sen, ja saa siitä rakennusaineita vanhan kuoren alle kehittyneen uuden kuoren kovettamiseen. Jos ravulta on katkennut raaja, kuorenvaihdon yhteydessä tilalle kasvaa vähitellen uusi raaja. Uusi kuori on aluksi pehmeä, ja rapu on silloin altis pedoille. Siksi rapu piiloutuu koloonsa pariksi viikoksi, kunnes kuori on kovettunut. Ravun verkkosilmät ovat tappimaisten ulokkeiden päässä. Sydän on selkäpuolella ja hermorunko vatsan puolella. Virtsarakko ja maha ovat lähellä silmiä. [2]

ElintavatMuokkaa

Rapu syö kasvinosia ja pohjan selkärangattomia eläimiä sekä toisinaan heikompia lajikumppaneitaan. Kalaa rapu syö harvoin, sillä se ei saa sitä kiinni. Rapunaaras kantaa hedelmöitettyä mätiä (muutamia satoja mätimunia) pyrstönsä alla, kunnes munat ovat kypsiä ja poikaset ovat valmiita kuoriutumaan. Tähän kuluu Suomen oloissa 8-9 kuukautta. Poikaset kuoriutuvat alkukesällä. Ravuilla ei ole toukkavaihetta, vaan kuoriutunut poikanen muistuttaa muodoltaan aikuista rapua.

Suomen lajitMuokkaa

Suomessa rapulajeja on vanhastaan tavattu kaksi, jokirapu (Astacus astacus) sekä itäinen kapeasaksirapu (Astacus leptodactylus). Itäeurooppalainen kapeasaksirapu on ihmisen Suomeen siirtämä, ja myös jokirapua on ihminen levittänyt. Istutusten kautta on Suomeen 1960-luvulta alkaen kotiutunut pohjoisamerikkalainen täplärapu (Pacifastacus leniusculus), joka kestää jossain määrin sen mukana levinnyttä, muille ravuille tuhoisaa rapuruttoa.

Ravut ihmisravintonaMuokkaa

Joidenkin kulttuureiden piirissä rapuja on tapana syödä, toiset taas suhtautuvat niihin varauksin. Esimerkiksi juutalaiset eivät uskonnollisten kieltojensa mukaan saisi syödä äyriäisiä. Suomessa maaseutuväestö on ilmeisesti vanhastaan karsastanut rapuja. Papit ovat kuitenkin syöneet rapuja korvikkeena paaston aikana kielletyille lihalle ja kalalle. Ravuista on tullut myös ylhäisön herkku, ja rapuja syödäänkin usein rapujuhlissa, jotka on tapana järjestää loppukesän tai alkusyksyn tienoilla. Rapuja keitetään 8-12 minuuttia. Ravun ruskea tai sinertävänruskea väri muuttuu punaiseksi kun sitä on keitetty noin 10 sekuntia. Ravussa syötävää on eritoten pyrstössä.lähde?

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): ”Eläinkunnan luokittelu”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2127. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5. (suomenkielisten nimien lähde)
  2. a b c Tuttu kesäherkkumme parittelee jaloillaan ja pissaa päästään, Helsingin Sanomat TIEDE 22.7.2015.