Panku
Panku tai Pangu on kiinalaisessa mytologiassa jättiläismäinen alkuolento, jonka ruumiista maailma muodostui. Aikojen alussa vallitsi pimeys. Maailma oli jättiläismäinen muna, jonka sisällä oli kaaos.[1]
Munan sisällä uinui alkujättiläinen Panku. Lopulta hän heräsi unestaan ja rikkoi munankuoren kirveellä. Munan kevyempi sisus kohosi ylös, ja siitä muodostui taivas. Raskaampi aines vajosi alas. Siitä tuli maa. Panku pelkäsi kuitenkin, että nämä kaksi ainesta sekoittuisivat jälleen. Niinpä hän työnsi taivasta ylemmäksi päällään ja polki maata alemmaksi jaloillaan.[1]
Tuhannen vuoden ajan Panku työnsä taivasta ja maata erilleen. Kun alkujättiläinen oli viimein tyytyväinen, hän kaatui maahan ja kuoli. Hänen hengityksensä muuttui tuuliksi ja pilviksi, hänen äänestään tuli ukkonen, vasemmasta silmästä aurinko ja oikeasta kuu. Pankun raajat muuttuivat vuoriksi, verisuonet teiksi ja poluiksi. Hänen lihastaan muodostuivat pellot, hiuksista tähdet, luista ja hampaista maankuoren kivilajit, hiestä sade ja kaste. Pankun kirpuista muodostuivat ihmisten esivanhemmat.[1]
Lähteet muokkaa
- Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut. WSOY 1996. ISBN 951-0-17102-6