Paluta Badunova
Paluta Badunova (valkoven. Палу́та Бадуно́ва, oikea nimi Pelageja Aljaksandrauna Badunova, Пелаге́я Алякса́ндраўна Бадуно́ва; 1885 Navabelitsa, nykyään osa Homelia – 29. marraskuuta 1938 Minsk[1]) oli valkovenäläinen poliitikko.
Badunova työskenteli opettajana ja valmistui korkeakoulukursseilta Pietarissa vuonna 1917. Hän kuului Valko-Venäjän sosialistisen liiton keskuskomiteaan ja Pietarin työläis- ja sotilasneuvostoon sekä työskenteli Valko-Venäjän kansallisessa sihteeristössä vuonna 1918. Vuosina 1918–1925 Badunova kuului Valko-Venäjän sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen ja toimi sen keskuskomitean sihteerinä. Vuonna 1919 hän oli Valko-Venäjän kansantasavallan radan jäsen kannattaen maan täyttä itsenäisyyttä.[1][2]
Vuonna 1920 käydyissä neuvotteluissa Badunova kannatti yhteistyötä neuvostohallituksen kanssa. Hänet pidätettiin vuonna 1921, mutta päästettiin lähtemään Puolaan. Vuosina 1923–1925 Badunova asui Prahassa. Hän palasi vuonna 1925 Neuvostoliittoon, jossa hän työskenteli opettajana.[1]
Neuvostovastaisesta toiminnasta syytetty Badunova pidätettiin syyskuussa 1937. Hänet tuomittiin ensin kymmenen vuoden vankeuteen ja myöhemmin kuolemaan. Badunova rehabilitoitiin vuonna 1989.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Entsyklapedyja historyi Belarusi, tom 1, s. 278. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 1993. ISBN 5-85700-074-2.
- ↑ Badunova Paluta Represavanyja litaratary, navukoutsy, rabotniki asvety, gramadskija i kulturnyja dzejatši Belarusi. Viitattu 14.4.2021.