Palmuhaukka
Palmuhaukka (Falco chicquera) on tropiikissa elävä jalohaukka.
| Palmuhaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Jalohaukkalinnut Falconiformes |
| Heimo: | Jalohaukat Falconidae |
| Suku: | Jalohaukat Falco |
| Laji: | chicquera |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Falco chicquera |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on 30–36 cm ja siipien kärkiväli noin 85 cm. Se on selkäpuolelta harmaa ja vatsapuolelta valkoinen, mustaraitainen. Päälaki ja niska ovat punaruskeat, nokka, koivet ja kapea paljas alue silmän ympärillä keltaiset. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen
muokkaaPalmuhaukat elävät Intian niemimaalla, Pakistanissa ja paikoin Kaakkois-Aasiassa, sekä monin paikoin Afrikassa Saharan eteläpuolella. Sen elinympäristön ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko 10 000–100 000 yksilöä.
Elinympäristö
muokkaaLajin elinympäristöä ovat savannit, puoliautiomaat ja muut kuivat maa-alueet, joilla kasvaa harvakseltaan puita ja pensaita. Sitä tavataan myös jokivarsien metsissä.
Lisääntyminen
muokkaaPesä on toisinaan korkealla palmun latvassa, toisinaan vanhassa varislinnun tai petolinnun pesässä. Naaras munii 3–5 munaa, joita se hautoo noin 33 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 36 päivän ikäisinä ja emot hoitavat niitä vielä kolmisen viikkoa. Pesimäkierto kestää pari viikkoa kauemmin kuin muilla samankokoisilla jalohaukoilla.[2]
Ravinto
muokkaaRuokavalio koostuu pääosin lentävistä linnuista, jonkin verran myös hyönteisistä ja lepakoista.
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Falco chicquera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Osborne, Timothy O.: Ecology of the Red-necked Falcon falco chicquera in Zambia. Ibis, 1981, 123. vsk, nro 3. doi:10.1111/j.1474-919X.1981.tb04031.x Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)