Palkka pankkiin

Palkka pankkiin -järjestelmä tarkoittaa Suomessa sitä, että palkka maksetaan pankkitilille. Järjestelmän käyttö on Suomessa nykyisin pakollista erityistilanteita lukuun ottamatta.[1]

Palkka pankkiin -järjestelmä otettiin Suomessa käyttöön 1950-luvulta alkaen. Järjestelmä yleistyi erityisesti 1960-luvulla. Kehityksen kärjessä olivat Kansallispankki ja Postisäästöpankki. Lopullisesti järjestelmä yleistyi ja muodostui pääsääntöiseksi palkanmaksumuodoksi 1968. Pakolliseksi se tuli vuonna 2013.[1]

Palkansaajan kannalta järjestelmän etuja ovat olleet mm. seuraavat Yhdyspankin mainostamat hyödyt:

  • rahat kasvavat korkoa palkkapäivästä lukien
  • asiakas ei ole riippuvainen palkkapäivistä, vaan voi nostaa käteisrahaa aina tarvittaessa
  • säästäminen helpottuu
  • vararahasto pankissa antaa turvallisuuden tunnetta
  • luoton saanti helpottuu

Pankeille järjestelmä toi lisää henkilöasiakkaita. Sen avulla pankit saivat myös lisää likviditeettiä toiminnan pyörittämiseen. Kääntöpuolena oli pankkien työmäärän nopea kasvu, mikä kasvatti kustannuksia. Järjestelmän yleistyessä pankkeihin syntyi suuri joukko ilmaispalveluja, joiden muuttaminen myöhemmin maksullisiksi aiheutti palkansaajissa levottomuutta. Palkkatilit eivät ainakaan Yhdyspankille olleet kovin kannattavia: suuri tapahtumamäärä vaati työvoimaa, tietokonekapasiteetteja ja tiloja.

LähteetMuokkaa

  • Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000. Jyväskylä: Merita Pankki Oyj, 2000. Sivut 206–211. ISBN 951-889-103-6.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Palkkaa ei saa enää maksaa käteisenä Kansan Uutiset. 4.7.2013. Viitattu 8.12.2017.