Pakistaninpaimenkoira
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pakistaninpaimenkoira (Bhagyari Kutta) on pakistanilainen koirarotu, jota FCI ei ole tunnustanut.
| Pakistaninpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Pakistan |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1700-luku |
| Alkuperäinen käyttö | paimennus, suojelu |
| Nykyinen käyttö | paimen-, suojelus- ja palveluskoira |
| Elinikä | 8–10 vuotta |
| Muita nimityksiä | Bhagyari Kutta, Bhagyari, Pakistani Shepherd Dog |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 35–45 kg |
| Säkäkorkeus | uros 61–64 cm, narttu 50–61 cm |
| Väritys | black & tan, kullanruskea ja valkoinen |
Ulkomuoto muokkaa
Pakistaninpaimenkoira on keskikokoinen, lihaksikas ja voimakas, etäisesti saksanpaimenkoiraa muistuttava rotu. Sen kallo on pyöristynyt ja korvat pystyt. Mantelinmuotoisten silmien väri on tumma ja kirsu ja huulet ovat mustat. Urosten säkäkorkeus on 61–64 cm ja narttujen 50–61 cm, ja kumpikin painaa n. 35–45 kg.
Väritys riippuu usein alueesta, ja jossain tietty väri voi olla yleisempi kuin toisaalla. Koko maan mittakaavassa yleisin väritys on black & tan eli musta punaruskein merkein ja toiseksi yleisin kullanruskea. Valkoiset yksilöt ovat harvinaisimpia, mutta niitäkin esiintyy jonkin verran.
Muunnokset muokkaa
Rodusta on olemassa kolme muunnosta:
- lyhytkarvainen
- pitkäkarvainen
- bhayari alsatian: pakistanin- ja saksanpaimenkoiran välinen risteytys
Käyttäytyminen ja luonne muokkaa
Pakistaninpaimenkoira on peloton, rohkea, valpas, reviiritietoinen ja suojelusviettinen paimenkoira. Se on oppivaisuutensa, tottelevaisuutensa ja älykkyytensä vuoksi helppo kouluttaa, joskin vaatii omistajaltaan auktoriteettia, johdonmukaisuutta, kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta. Sillä on erittäin voimakas paimennusvietti, joka voi kohdistua jopa perheen lapsiin ja aikuisiin.
Rotu on omistajaansa kohtaan uskollinen, omistautuva ja suojelevainen, ja vaikkei se ole luonnostaan aggressiivinen, tarpeen vaatiessa se puolustaa omistajaansa raivokkaasti. Perhettään kohtaan se on rakastava ja leikkisä, ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Se ei tule kuitenkaan tule välttämättä toimeen perheen pienempien lemmikkieläinten kanssa. Pakistaninpaimenkoira kykenee paimentamisen ohella myös vartioimaan lampaita, mutta aitona ja aktiivisena työkoirana se ei kuitenkaan sovellu pelkäksi seurakoiraksi.
Alkuperä muokkaa
Rotua on käytetty suojeluun ja paimentamiseen jo vuosisatojen ajan, ja sen alkuperästä on useita eri teorioita. Yleisimmän mukaan se polveutuu kesykoiran ja suden risteytyksestä, mistä juontuu sen alkuperäinen punjabinkielinen nimitys bhagyari kutta (bhagyaar = susi, kutta = koira). Nykyisin sitä esiintyy enimmäkseen Sindin ja Punjabin provinsseissa.
Hoito muokkaa
Pakistaninpaimenkoira tulisi harjata päivittäin, koska siitä irtoaa karvaa ympäri vuoden. Varsinaisina karvanlähtöaikoina siitä lähtee erittäin paljon karvaa. Sen korvat tulee lisäksi tarkistaa säännöllisesti tulehdusten varalta. Sen iho ärsyyntyy herkästi ilman riittävää öljykerrosta, minkä vuoksi se tulisi pestä vain tarpeen vaatiessa.
Rotu on erittäin aktiivinen ja kaipaa runsaasti liikuntaa, minkä voi yhdistää koulutusharjoituksiin. Koirat joita ei käytetä paimentamiseen vaativat päivittäin pitkiä, rivakoita kävely- tai juoksulenkkejä, minkä lisäksi ne tarvitsevat alkuperäisen työn korvaavia fyysisiä ja henkisiä aktiviteetteja etteivät ne turhautuisi. Ne nauttivat myös esimerkiksi pallon ja frisbeen perässä juoksemisesta.
Pakistaninpaimenkoira on sopeutunut elämään kuumassa ilmastossa 40 C kuumuudessa, joten sitä voi karvapeitteestään huolimatta pitää lämpimän ilmaston maissa.
Terveys muokkaa
Rodulla tavataan kirppujen aiheuttamaa allergista ihotulehdusta (flea allergy dermatis). Se elää tavallisesti hyvin hoidettuna 8–10 vuotta.