Paistinpannumurhaajat

Paistinpannumurhaajat (Eating Raoul) on vuonna 1982 julkaistu musta komedia Hollywoodissa asuvasta vanhoillisesta avioparista. Elokuvan ohjasi Paul Bartel, ja sen kirjoittivat Bartel ja Richard Blackburn.

Paistinpannumurhaajat
Eating Raoul
Ohjaaja Paul Bartel
Käsikirjoittaja Paul Bartel
Richard Blackburn
Tuottaja Anne Kimmel
Säveltäjä Arlon Ober
Kuvaaja Gary Thieltges
Leikkaaja Alan Toomayan
Pääosat Paul Bartel
Mary Woronov
Robert Beltran
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Levittäjä 20th Century Studios
Netflix
Ensi-ilta 24. maaliskuuta 1982 (USA)
10. kesäkuuta 1983 (Suomi)
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Paul ja Mary Bland ovat viininmyyjä ja sairaanhoitaja, jotka valittavat huonoa elämäntilaansa ja haaveilevat ravintolan perustamisesta.

Kun herra Bland saa potkut viinikaupasta, pari jää melkein rahattomaksi ja mahdollisuudet, joista he haaveilivat, vähenevät nopeasti. Heidän ahdinkonsa pahenee, kun he tajuavat asuvansa huoneistossa, jossa pidetään säännöllisesti pintaliitäjien juhlia.

Kun juopunut pintaliitäjä harhailee Blandien huoneistoon ja yrittää raiskata rouva Blandin, herra Bland tappaa miehen lyömällä häntä raskaalla paistinpannulla. Blandit ottavat miehen rahat ja laittavat miehen jätepuristimeen. Myöhemmin he tappavat toisenkin pintaliitäjän samalla tavalla. Blandit tajuavat, että voivat rikastua tappamalla ”rikkaita perverssejä”. Niinpä Blandit tekevät niin.

Löydettyään autostaan lentolehtisen, joka ylistää halpaa lukkoasennusta, Blandit päättävät herra Blandin viinikokoelman turvaksi vaihdattaa asuntonsa oven lukot.

Lukkoseppä on nimeltään Raoul. Raoul on latinomies, joka ryöstää asiakkaidensa kodit. Raoul murtautuu Blandien huoneistoon yöllä vaihdettuaan lukot, vain törmätäkseen Blandien viimeisimmän uhrin, natsifetisistin, ruumiiseen.

Paul saa Raoulin kiinni, ja he tekevät sopimuksen: Raoul ei kerro Blandien salaisuutta, ja kertoo heille tietävänsä paikan, jossa ruumiita voi ”vaihtaa” rahaksi. Blandit hyväksyvät sopimuksen, ja Raoul lähtee myymään pintaliitäjien ruumiita koiranruokatehtaalle, ja varastaa samalla uhrien autot ja myy ne.

Eräänä yönä pian tapahtuneen jälkeen herra Bland lähtee ostamaan tarvikkeita (ja uutta paistinpannua, koska rouva Bland ei tahdo käyttää ruoanlaitossa pannua, jolla tapetaan ihmisiä) ja rouva Bland jää yksin taloon. Heidän seuraava asiakkaansa on pukeutunut kuin hippi (Ed Begley Jr.) saapuu, kun herra Bland on poissa. Kun rouva Bland kertoo miehen olevan myöhässä tapaamisesta, yrittää mies raiskata rouva Blandin. Raoul tulee sisälle juuri sillä hetkellä, näkee asiakkaan hyökkäämässä rouva Blandin kimppuun ja lyö miehen vyöllään kuoliaaksi. Sitten Raoul tarjoaa Marylle marihuanaa, ja he harrastavat seksiä.

Raoul ja rouva Bland nukkuvat yhdessä vielä kerran, ja Raoul ehdottaa rouva Blandille, että he karkaisivat yhdessä. Kun Raoul yrittää ajaa herra Blandin yli autolla, herra Bland palkkaa Doris the Dominatrixin uskottelemaan Raoulille, että hänet on karkotettu maasta. Raoul kertoo herra Blandille, että hän on menossa naimisiin Maryn kanssa. Raoul vie herra Blandin keittiöön, jotta hän ja Mary voisivat yhdessä tappaa herra Blandin. Kuitenkin käy niin, että Mary tappaa Raoulin paistinpannulla.

Mary ja Paul muistavat kutsuneensa kiinteistönvälittäjänsä (joka auttaa heitä löytämään heidän unelmiensa ravintolan) päivälliselle. Talossa ei ole ruokaa, ja vain vähän ennen hänen saapumistaan Paul ja Mary tekevät aterian Raoulista ja tarjoilevat hänet päivälliseksi. Viimeinen kuva elokuvassa on kuva hymyilevistä Paulista ja Marysta, jotka seisovat uuden ravintolansa edessä, ja ruudulla näkyy kuvateksti: ”Bon Appétit”.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tärkeimmät hahmot muokkaa

 Mary Woronov  Mary Bland  
 Paul Bartel  Paul Bland  
 Robert Beltran  Raoul Mendoza  
 Richard Paul  herra Cray (viinikaupan omistaja)  
 Susan Saiger  Doris the Dominatrix  
 Ed Begley Jr.  Hippi  
 Edie McClurg  Susan (turkkiin pukeutunut nainen pintaliitäjäjuhlissa)  
 Buck Henry  herra Leech (pankkivirkailija)  

Vastaanotto muokkaa

Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta kaksi antoi Paistinpannumurhaajille kolme tähteä, yksi kaksi tähteä ja kaksi yhden tähden, keskiarvona 1,8 tähteä neljästä.[1]

Lähteet muokkaa

  1. Pistetaulukko (touko-syyskuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Harri Moilanen, Mikko Piela, Hans Sundström ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 1/1984, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.

Aiheesta muualla muokkaa