Painajainen Elm Streetillä
Painajainen Elm Streetillä (engl. A Nightmare on Elm Street) on yhdysvaltalainen kauhuelokuva vuodelta 1984. Elokuvan ohjasi Wes Craven ja pääosissa näyttelivät Robert Englund, Heather Langenkamp, John Saxon ja Johnny Depp.
| Painajainen Elm Streetillä | |
|---|---|
| A Nightmare on Elm Street | |
 Suomalainen elokuvajuliste. |
|
| Ohjaaja | Wes Craven |
| Käsikirjoittaja | Wes Craven |
| Tuottaja | Robert Shaye |
| Säveltäjä | Charles Bernstein |
| Kuvaaja | Jacques Haitkin |
| Leikkaaja |
Patrick McMahon Rick Shaine |
| Pääosat |
John Saxon Roonee Blakley Heather Langenkamp Amanda Wyss Nick Corri Johnny Depp Robert Englund |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Media Home Entertainment Smart Egg Pictures |
| Levittäjä | New Line Cinema |
| Ensi-ilta |
 16. marraskuuta 1984  27. kesäkuuta 1986 |
| Kesto | 91 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 1,1 miljoonaa $[1] |
| Tuotto | 57 miljoonaa $[2] |
| Seuraaja | Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Painajainen Elm Streetillä on erityisesti kauhuelokuviin erikoistuneen elokuvaohjaaja Wes Cravenin ensimmäinen jättimenestys; vain vähän yli miljoonan dollarin budjetilla tuotettu elokuva tuotti 57 miljoonaa dollaria.[1][2] Freddy Kruegerista tuli elokuvan myötä suosittu pop-kulttuurin hahmo, jonka tunnistettavia piirteitä ovat veitsien lisäksi palovammojen peittämät kasvot, punavihreäraidallinen villapaita ja vanha hattu. Elokuvan menestys nostatti myös lähes tuntemattoman New Line Cineman maineikkaimpien elokuvastudioiden joukkoon vuosikymmeniksi.[3] Painajainen Elm Streetillä on myös saanut kuusi jatko-osaa ja vuonna 2010 ensi-iltansa saaneen uusintaversion.
Elokuvassa sittemmin kuuluisaksi näyttelijäksi tullut Johnny Depp teki ensimmäisen roolinsa. Elokuvan loppukohtaus ei miellyttänyt Cravenia, joka olisi halunnut hienotunteisuutta ja yleisölle enemmän pohdittavaa Nancyn ja tämän ystävien kohtalosta, minkä seurauksena hän ja tuottaja Robert Shaye riitaantuivat päätyen kompromissiratkaisuun.[4]
Juoni
muokkaaElokuvassa neljä nuorta: Nancy Thompson (Heather Langenkamp), tämän poikaystävä Glenn Lantz (Johnny Depp), Nancyn ystävä Tina Gray ja Rod Lane, alkavat nähdä painajaisia palovamma-arpisesta miehestä, jolla on villapaita, hattu ja toisessa kädessä hansikas, jossa on neljä veistä kynsinä. Eräänä yönä, nuorten nukkuessa neljästään samassa talossa, Tina kuolee omituisesti vatsaan ilmestyviin viiltoihin keskellä yötä. Tinan poikaystävää syytetään murhasta. Tämä on paennut, mutta hänet saadaan kiinni ja hän joutuu vankilaan. Nancylle kuitenkin selviää, että murhan takana on Freddy Krueger, entinen lastenmurhaaja joka poltettiin aikoinaan elävältä, ja joka nyt vainoaa nuoria näiden unissa. Nancy päättää aloittaa taistelun Elm Streetin Freddyä vastaan.
Rooleissa
muokkaa| John Saxon | … | Donald Thompson |
| Ronee Blakley | … | Marge Thompson |
| Heather Langenkamp | … | Nancy Thompson |
| Amanda Wyss | … | Tina Gray |
| Nick Corri | … | Rod Lane |
| Johnny Depp | … | Glen Lantz |
| Charles Fleischer | … | Tohtori King |
| Joseph Whipp | … | Parker |
| Robert Englund | … | Freddy Krueger |
| Lin Shaye | … | Opettaja |
| Joe Unger | … | Garcia |
| Mimi Craven | … | Sairaanhoitaja |
| Jack Shea | … | Pappi |
| Ed Call | … | Herra Lantz |
| Sandy Lipton | … | Rouva Lantz |
Vastaanotto
muokkaaAikalaisarviot olivat Painajaiselle suopeita, ja The New York Times valitsi sen vuonna 2004 yhdeksi tuhannesta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta.[5]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Esko Rautakorpi pitää tätä Elm Street -sarjan ensimmäistä elokuvaa todella hyvin toteutettuna ja aidosti pelottavana. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[6] Elokuvan ikäraja on K-18.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Craig Marks & Rob Tannerbaum: Freddy Lives: An Oral History of A Nightmare on Elm Street Vulture. 20.10.2014. New York. Viitattu 26.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b A Nightmare on Elm Street AFI Catalog of Feature Films. Viitattu 26.9.2022. (englanniksi)
- ↑ New Line Cinema, Inc. History FundingUniverse. Viitattu 26.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Kurland, Daniel: Why Wes Craven Had Regrets About A Nightmare On Elm Street's Ending Horror. 3.6.2020. Screen Rant. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Viitattu 2.7.2016.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0