Pahan kosketus

vuoden 1958 elokuva

Pahan kosketus (Touch of Evil) on Orson Wellesin ohjaama ja käsikirjoittama yhdysvaltalainen rikos- ja film noir -elokuva vuodelta 1958. Elokuvan pääosia näyttelivät Orson Welles, Charlton Heston ja Janet Leigh. Pahan kosketus oli Marlene Dietrichin viimeisiä elokuvarooleja.[1]

Pahan kosketus
Touch of Evil
Ohjaaja Orson Welles
Käsikirjoittaja Orson Welles
Perustuu Whit Mastersonin romaaniin
Tuottaja Albert Zugsmith
Säveltäjä Henry Mancini
Kuvaaja Russell Metty
Leikkaaja Aaron Stell
Virgil Vogel
Tuotantosuunnittelija Alexander Golitzen
Pukusuunnittelija Bill Thomas
Lavastaja Robert Clatworthy
Alexander Golitzen
Pääosat Charlton Heston
Janet Leigh
Orson Welles
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal International Pictures
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Ensi-ilta 1958-4-2323. huhtikuuta 1958
Suomi: 1958-11-77. marraskuuta 1958
Kesto 108 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Orson Welles elokuvan trailerissa.

Huumetutkija Vargas (Heston) on tullut nuorikkoineen (Leigh) viettämään kuherruskuukautta Yhdysvaltain rajalla sijaitsevaan meksikolaiskaupunkiin. Hän näkee räjähdysonnettomuuden, jossa paikallinen valtaa pitävä grynderi kuolee. Vargas jää seuraamaan tapauksen tutkimuksia, joita johtaa ennakkoluuloinen poliisi Quinlan (Welles).[2]

Näyttelijät

muokkaa
 Charlton Heston  Miguel Vargas  
 Orson Welles  Hank Quinlan  
 Janet Leigh  Susan Vargas  
 Joseph Calleia  Pete Menzies  
 Akim Tamiroff  Joe Grandi  
 Victor Millan  Manolo Sanchez  
 Ray Collins  Adair  
 Mort Mills  Al Schwartz  
 Dennis Weaver  motellin yövuorolainen  
 Joanna Moore  Marcia Linnekar  
 Valentin de Vargas  Pancho  
 Marlene Dietrich  Tana  
 Harry Shannon  poliisipäällikkö Pete Gould  
 Lalo Ríos  Risto  
 Mercedes McCambridge  jengiläinen  
 Zsa Zsa Gabor  strippiklubin omistaja  

Vastaanotto ja myöhempi arvostus

muokkaa

Pahan kosketusta pidetään Wellesin mestariteoksena, vaikka se tuotantoyhtiön käsissä muuttuikin vastoin Wellesin tahtoa.[3] Hyvä ja paha kietoutuvat elokuvassa lähes erottamattomasti yhteen. Welles itse näyttelee pahaa poliisia, Charlton Heston huumetutkija Vargasia. Elokuvan pohdittavaksi tuoma ongelma on lain ja järjestyksen olemus: turmeltunut rikollinen voi ihmisenä olla kiehtova ja kyseenalaistaa näin keskinkertaisuuksien järjestelmän.[4]

Sisällöllisen vaikuttavuutensa lisäksi elokuva tekee vaikutuksen elokuvateknisten keinojen käytöllä, kuten kamera-ajoilla ja kuvakulmilla.[3]. Allmovien arvostelija vertaa sen elokuvakerronnan visuaalisuutta ja kekseliäisyyttä Wellesin mestariteokseen Citizen Kaneen.[1]

Arvioita

muokkaa

Iltalehden Jyrki Laelma muistuttaa Pahan kosketuksen perustuvan Whit Mastersonin romaaniin Badge of Evil, mutta nousevan yli ja ohi sen varsin tavanomaisen tarinan tukenaan Wellesin ohjaus ja Russell Mettyn kameratyö. Vertailukohtaa hän hakee Goyan synkistä sotakuvista tai Munchin maalauksesta Huuto.[5]

Ilta-Sanomien Timo Malmi arvioi huhtikuussa 2011 Yle Teemalla esitettyä televisioversiota todeten, että Wellesin elokuva ”on nyt esitettynä lyhennettynä versionakin musertava esitys poliisivallasta, rasismista, seksistä ja korruptiosta”.[6]

Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Pahan kosketus oli mukana heistä yhdentoista listalla[7].

Pahan kosketus valittiin vuonna 1993 Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteetti­sesti, historialli­sesti tai kulttuuri­sesti merkittäviä amerikkalais­elokuvia.[8] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[9]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Deming, Mark: Touch of Evil Allmovie.com. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  2. Fränti, Mikael: Welles tunkeutuu pahan sydämeen 50-luvun hienoimmassa filmissään. Helsingin Sanomat, 9.11.1996, s. D 13. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 27.4.2011, sivu D 7
  4. Päivän elokuvat, Tv-maailma, 16–17/2011, sivu 25
  5. Jyrki Laelma: Pahan kosketus Iltalehti. 27.4.2011. Viitattu 28.4.2011.
  6. Timo Malmi: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 2011, nro 27.4., s. 46.
  7. Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
  8. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.
  9. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Janet Leigh ja Charlton Heston