Pasok
Panhelleeninen sosialistiliike eli Pasok (kreik. Πανελλήνιο Σοσιαλιστικό Κίνημα, Panellínio Sosialistikó Kínima) (lyh. ΠΑΣΟΚ, PASOK) on kreikkalainen sosiaalidemokraattinen ja keskusta-vasemmistolainen puolue. Se on perustettu vuonna 1974. Vuodesta 2018 puolue toimii osana Muutosliikettä (KINAL).
| Panhelleeninen sosialistiliike PASOK |
|
|---|---|
| Πανελλήνιο Σοσιαλιστικό Κίνημα | |
|
|
|
| Perustettu | 3. syyskuuta 1974 |
| Johto |
|
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta-vasemmisto |
| Värit | vihreä |
| Parlamentti |
32 / 300 |
| Euroopan parlamentti |
2 / 21 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– Euroopan sosialidemokraattinen puolue – Sosialistinen internationaali |
| Kotisivu |
www |
Pasok oli aiemmin pitkään toinen Kreikan pääpuolueista keskusta-oikeistolaisen Uuden demokratian ohella.[2] Se oli viimeksi päähallituspuolueena vuosina 2009–2012. Kreikan velkakriisin puhjettua puolue menetti kuitenkin kannatustaan vasemmistoliitto Syrizalle. Pasokilla on paikkoja Kreikan parlamentissa kesäkuun 2023 parlamenttivaalien jälkeen osana Muutosliikkeen 32 paikkaa,[3] ja kaksi paikkaa Euroopan parlamentissa vuoden 2019 europarlamenttivaalien jälkeen.
Pasok on Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ja Sosialistisen internationaalin jäsen.
Historia muokkaa
Pasok perustettiin 3. syyskuuta 1974 Kreikan sotilasjuntan kaaduttua ja demokratian palatessa maahan. Puolueen perustaja oli Andréas Papandréou, entisen pääministeri Geórgios Papandréoun poika. Juntan kaatumisen jälkeen seuranneissa marraskuun 1974 vaaleissa Pasok sai 13,5 % äänistä ja parlamentissa 15 paikkaa 300:sta jääden Konstantínos Karamanlísin oikeistolaisen Uuden demokratian (ND) ja Geórgios Mávrosin antirojalistisen keskustalaisen Keskustaunioni – Uudet voimat -puolueen taakse. Seuraavissa eli marraskuun 1977 vaaleissa Pasok kaksinkertaisti äänimääränsä ja sai 92 paikkaa parlamentissa.
1980-luku muokkaa
Lokakuun 1981 vaaleissa Pasok sai 48 % äänistä ja 173 paikkaa parlamentissa. Se muodosti ensimmäisen sosialistihallituksen Kreikassa sitten vuoden 1924. Vaikka Papandréou oli kampanjoinut EEC:stä ja Natosta eroamisen puolesta, hän käänsi pian takkinsa tässä suhteessa.
Pasokin hallitus muutti vuoden 1985 perustuslakia poistaen suuren osan presidentin valtaoikeuksista ja antoi lisää valtaa pääministerille ja hallitukselle. Ei-kirkolliset avioliitot sallittiin. Kesäkuun 1985 vaaleissa puolue sai 45 % äänistä ja 161 paikkaa, mikä antoi riittävän enemmistön seuraavalle kaudelle.
Vuoteen 1988 mennessä Papandréoun terveys alkoi heiketä ja hallituksen kannatus laskea sen ministerien jouduttua osallisiksi useisiin korruptioskandaaleihin. Pasok hävisi odotetusti kesäkuun 1989 vaalit saaden 40 % äänistä, kun Uusi demokratia sai 45 %. Puolue oli kuitenkin muuttanut vaalilakia suhteellisemmaksi, joten 45 % ei riittänyt hallituksen muodostamiseen. Marraskuussa päädyttiin uusiin vaaleihin, joissa saatiin samanlainen tulos. Lyhyen suuren koalition ja huhtikuun 1990 vaalien jälkeen Uusi demokratia muodosti hallituksen itse saatuaan 152 edustajaa vastaan Pasokin 121.
1990-luku muokkaa
Oppositiossa Pasok kävi läpi kriisin, kun Papandréouta syytettiin Kreetan pankkiin liittyvissä talousepäselvyyksissä. Hänet vapautettiin, ja lokakuun 1993 vaaleissa Pasok palasi valtaan, mitä pidettiin luottamuksen osoituksena hänelle syytöksiä vastaan. Vuonna 1995 Papandréoun terveys heikkeni ratkaisevasti ja puolue ajautui johtajuuskiistaan.
Tammikuussa 1996 Papandréou joutui eroamaan pääministerin paikalta oltuaan kolme kuukautta sairaalassa. Hän kuoli puolen vuoden kuluttua. Häntä seurasi puolueen johdossa Pasokin Eurooppa-mielisen siiven Kóstas Simítis, joka voitti äänestyksen Papandréoun luottomiestä Ákis Tsochatzópoulosta vastaan. Simítis joutui ensimmäisenä pääministeripäivänään selvittämään Ímian saarten kriisiä Turkin kanssa.
Ensimmäisessä Papandréoun kuoleman jälkeisessä puoluekokouksessa kesällä 1996 Simítis valittiin puolueen johtajaksi ja hän järjesti uudet vaalit mitatakseen luottamustaan. Syyskuun 1996 vaaleissa Pasok sai 41,5 % äänistä. Seuraavissa vaaleissa huhtikuussa 2000 puolue sai 43,8 % äänistä, 158 paikkaa, ja Simítis jatkokauden.
2000-luku muokkaa
Pasok oli kuitenkin menettämässä suosiotaan ja Simítis ilmoitti erostaan tammikuussa 2004. Häntä seurasi puoluejohtajana Geórgios Andréas Papandréou, Andréas Papandréoun poika. Puolue toivoi tämän kääntävän suosion alamäen, kun Uusi demokratia oli 7 prosenttiyksikköä edellä vuoden alussa.
Vaikka nuorempi Papandréou vähensi Uuden demokratian etumatkan kolmeen prosenttiyksikköön, jäi Pasok maaliskuun 2004 vaaleissa toiseksi 40,55 prosentilla äänistä ja 117 paikalla. Vuoden 2009 vaaleissa puolue sai enemmistön Kreikan parlamenttiin.[4]
Kreikkaan iskeneen talouskriisin myötä Pasokin kannatus romahti, ja touko- ja kesäkuun 2012 parlamenttivaaleissa puolue putosi suurimman puolueen paikalta kolmanneksi. Vaalien voittajaksi nousivat Uusi demokratia ja äärivasemmistoa edustanut Syriza.[5] Myöhemmissä vaaleissa puolueen kannatus on pudonnut selvästi alle 10 %.[6] Vuodesta 2018 Pasok toimii osana Muutosliikettä.
Puoluejohtajat muokkaa
- Andréas Papandréou (1974–1996)
- Kóstas Simítis (1996–2004)
- Geórgios Andréas Papandréou (2004–2012)
- Evángelos Venizélos (2012–2015)
- Fófi Gennimatá (2015–2021)
- Manólis Christodoulákis (2021–)
Vaalitulokset muokkaa
Puolueen tulokset parlamentti- ja europarlamenttivaaleissa ovat:[6]
| Vuosi | Vaalit | Johtaja | Äänet | Paikkamäärä | Asema / Huomautukset | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Määrä | % | |||||
| 1974 | Parlamenttivaalit 1974 | Andréas Papandréou | 666 413 | 13,58 | 12 / 300 |
oppositiossa |
| 1977 | Parlamenttivaalit 1977 | 1 300 025 | 25,34 | 93 / 300 |
oppositiossa | |
| 1981 | Parlamenttivaalit 1981 | 2 726 305 | 48,07 | 172 / 300 |
hallituksessa | |
| Europarlamenttivaalit 1981 | 2 278 030 | 40,1 | 10 / 24 |
osa S&D-ryhmää | ||
| 1984 | Europarlamenttivaalit 1984 | 2 476 491 | 41,6 | 10 / 24 |
osa S&D-ryhmää | |
| 1985 | Parlamenttivaalit 1985 | 2 916 450 | 45,82 | 161 / 300 |
hallituksessa | |
| 1989 | Europarlamenttivaalit 1989 | 2 352 271 | 35,9 | 9 / 24 |
osa S&D-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 1989 I | 2 551 518 | 39,13 | 125 / 300 |
oppositiossa | ||
| Parlamenttivaalit 1989 II | 2 723 739 | 40,67 | 128 / 300 |
hallituksessa (ND-PASOK-SYN) | ||
| 1990 | Parlamenttivaalit 1990 | 2 543 042 | 38,61 | 123 / 300 |
oppositiossa | |
| 1993 | Parlamenttivaalit 1993 | 3 235 017 | 46,88 | 170 / 300 |
hallituksessa | |
| 1994 | Europarlamenttivaalit 1994 | 2 458 619 | 37,6 | 10 / 25 |
osa S&D-ryhmää | |
| 1996 | Parlamenttivaalit 1996 | Kóstas Simítis | 2 813 245 | 41,49 | 162 / 300 |
hallituksessa |
| 1999 | Europarlamenttivaalit 1999 | 2 115 844 | 32,9 | 9 / 25 |
osa S&D-ryhmää | |
| 2000 | Parlamenttivaalit 2000 | 3 007 596 | 43,79 | 158 / 300 |
hallituksessa | |
| 2004 | Europarlamenttivaalit 2004 | Geórgios A. Papandréou | 2 083 327 | 34,0 | 8 / 24 |
osa S&D-ryhmää |
| Parlamenttivaalit 2004 | 3 003 275 | 40,55 | 117 / 300 |
oppositiossa | ||
| 2007 | Parlamenttivaalit 2007 | 2 727 279 | 38,10 | 102 / 300 |
oppositiossa | |
| 2009 | Europarlamenttivaalit 2009 | 1 878 859 | 36,6 | 8 / 22 |
osa S&D-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 2009 | 3 012 542 | 43,92 | 160 / 300 |
hallituksessa | ||
| 2012 | Parlamenttivaalit 2012 I | Evángelos Venizélos | 833 529 | 13,18 | 41 / 300 |
hallitusta ei saatu muodostettua |
| Parlamenttivaalit 2012 II | 755 868 | 12,28 | 33 / 300 |
hallituksessa (ND-PASOK-DIMAR) | ||
| 2014 | Europarlamenttivaalit 2014 | 458 514 | 8,02 | 2 / 21 |
osa Oliivipuu-vaaliliittoa osa S&D-ryhmää | |
| 2015 | Parlamenttivaalit 2015 I | 289 469 | 4,68 | 13 / 300 |
oppositiossa | |
| Parlamenttivaalit 2015 II | Fófi Gennimatá | 341 390 | 6,28 | 17 / 300 |
osa Demokraattinen ryhmittymä -vaaliliittoa oppositiossa | |
| 2019 | Europarlamenttivaalit 2019 | 436 739 | 7,72 | 2 / 21 |
osa Muutosliike-vaaliliittoa osa S&D-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 2019 | 457 527 | 8,10 | 19 / 300 |
osa Muutosliike-vaaliliittoa oppositiossa | ||
| 2023 | Parlamenttivaalit 2023 I | Níkos Androulákis | 676 165 | 11,46 | 41 / 300 |
osa Muutosliike-vaaliliittoa |
| Parlamenttivaalit 2023 II | 617 487 | 11,84 | 32 / 300 |
osa Muutosliike-vaaliliittoa oppositiossa | ||
Lähteet muokkaa
- ↑ Greece Parties and Elections in Europe. Viitattu 29.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Kanninen, Jaana: Kreikan puoluekartta uusiksi yle.fi. 23.1.2015. Yle Uutiset. Viitattu 3.5.2015.
- ↑ Εθνικές εκλογές – Μάιος 2023 Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 25.5.2023.
- ↑ Kreikan sosialisteille roima vaalivoitto yle.fi. 4.10.2009. Yle Uutiset. Viitattu 3.5.2015.
- ↑ Raivio, Petri: Italian Montista tuli talouskriisin viimeisin uhri yle.fi. 26.2.2013. Yle Uutiset. Viitattu 3.5.2015.
- ↑ a b Αποτελέσματα Προηγούμενων Αναμετρήσεων Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 2.9.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Panhelleeninen sosialistiliike Wikimedia Commonsissa
- ΠΑΣΟΚ. Puolueen verkkosivut. (kreikaksi)