Päivi Paappanen

suomalainen kääntäjä ja kustannustoimittaja

Päivi Tuija Inkeri Paappanen (9. toukokuuta 1965) on suomentaja, joka on suomentanut pääasiassa englannista mutta myös espanjasta. Hän on ollut myös töissä Like Kustannuksella aluksi kustannustoimittajana sekä myöhemmin erilaisissa johtotehtävissä lähes 20 vuotta.[2][4]

Päivi Paappanen
Henkilötiedot
Muut nimet Päivi Tuija Inkeri Paappanen
Syntynyt 9. toukokuuta 1965 (ikä 55)[1]
Haukivuori, Suomi[1]
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kääntäjä, kustantamon julkaisujohtaja
Titteli julkaisujohtaja[2][3]
Muut tiedot
Koulutus kulttuuriantropologian maisteri (2002)

OpiskelutMuokkaa

Paappanen kiersi maailmaa ylioppilaskirjoitusten jälkeen viiden vuoden ajan ja teki elääkseen erilaisia vaatimattomia töitä. Hän pyrki vuonna 1989 Helsingin yliopistoon lukemaan englannin kieltä. Englantilaisessa filologiassa häntä kiinnosti pääasiassa suomentaminen. Myöhemmin hän tutustui kulttuuriantropologiaan ja hän vaihtoi sen pääaineekseen kahden vuoden englannin opintojen jälkeen. Hän alkoi samoihin aikoihin opskelemaan myös Latinalaisen Amerikan tutkimussta. Myöhemmin hän teki kulttuuriantropologian pro gradun kenttätyön Meksikossa vuonna 1995. Hän luovutti gradunsa vasta oltuaan useita vuosia töissä vuonna 2002.[2]

UraMuokkaa

Palattuaan Meksikosta hän teki vuosina 1997–2000 suomennoksia, pääasiassa englannista mutta myös espanjasta. Suomennustöissä hän oli tutustunut Like Kustannuksen työntekijöihin ja häntä pyydettiin sinne töihin. Likellä hän on ollut erilaisissa tehtävissä muun muassa kustannustoimittajana 2000–2004, kustannusjohtajana 2004–2005, kustannuspäällikkönä 2006–2011 ja julkaisujohtajana 2011–.[2][3]

SuomennoksetMuokkaa

  • David Sandison: Ernest Hemingway. Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5428-0.
  • María Amparo Escandon: Santitos - Esperanzan ihmeet. Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5438-8.
  • Paul Gayler: Maailman paras kasvisruoka. Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5535-X.
  • Edith Sizoo (toim): Kaiverruksia riisinjyvässä - naisten elämäntarinoita. (¾ käännöksestä). Helsinki: Like Kustannus, 1999. ISBN 951-578-683-5.
  • Judith Michael: Pekingin lumotut illat. Helsinki: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5567-8.
  • Ruby Langford: Bonalbon musta Ruby. Helsinki: Kääntöpiiri, 2000. ISBN 951-8989-51-6.
  • Arturo Pérez-Reverte: Rummunkalvo (La piel del tambor). (½ käännöksestä). Helsinki: Like Kustannus, 2000. ISBN 951-578-779-3.
  • Simon Beesley & Sheena Joughin: 1900-luvun kirjallisuus. Helsinki: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5838-3.
  • Linda Howard: Kasvot yössä. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25581-5.
  • Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää. Helsinki: Like Kustannus, 2002. ISBN 952-471-027-7.
  • Barbara Taylor Bradford: Tie tähtiin. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27250-7.
  • Celia Brooks Brown: Uusi kasviskeittiö. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6016-7.
  • Ray Loriga: Kameleontti. Helsinki: Like Kustannus, 2003. ISBN 952-471-168-0.
  • Adéle Geras: Taiteilijan talossa. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31681-4.
  • James Patterson: Neljä sokeaa hiirtä. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32799-9.
  • Ray Loriga: Mies joka keksi Manhattanin. Helsinki: Like Kustannus, 2007. ISBN 952-471-773-5.
  • Gary Shteyngart: Absurdistan. Helsinki: Like Kustannus, 2007. ISBN 978-952-471-922-3.
  • Ross Halfin: Metallica kuvina. Helsinki: Like Kustannus, 2009. ISBN 978-952-01-0315-6.

Lähde:[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b Paappanen, Päivi & toim. Hurmerinta, Riitta-Ilona: Päivi Paappanen 375 Humanistia, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 8.9.2019.
  2. a b c d Paappanen, Päivi: Maailmanmatkaajasta kustantajaksi 375 Humanistia, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 8.9.2019.
  3. a b Isosaari Kansallisteatteriin, Paappanen Liken johtoon Yle Uutiset. 20.1.2011. Viitattu 8.9.2019.
  4. Varis, Teija: Liken julkaisujohtaja: Läheskään kaikki kirjat eivät päädy enää kirjakauppoihin Länsiväylä. 5.6.2016. Viitattu 8.9.2019.
  5. Hurmerinta, Riitta-Ilona: Päivi Paappasen tuotantoa 375 Humanistia, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 8.9.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa