Avaa päävalikko

Pál Maléter (4. syyskuuta 191716. kesäkuuta 1958) oli unkarilainen kenraali. Maléter oli yksi Neuvostoliiton vastaisen Unkarin kansannousun johtohahmoista vuonna 1956. Maléterin saavuttua neuvotteluihin neuvostojoukkojen kanssa hänet pidätettiin ja kansannousun kukistamisen jälkeen vuonna 1958 hänet tuomittiin kuolemaan.

Pál Maléter
Rudolf Maister valokuvassa vuodelta 1956.
Rudolf Maister valokuvassa vuodelta 1956.
Henkilötiedot
Syntynyt 4. syyskuuta 1917
Prešov
Kuollut 16. kesäkuuta 1958
Budapest
Sotilashenkilö
Taistelut ja sodat toinen maailmansota
Unkarin kansannousu
Sotilasarvo kenraalimajuri

ElämäkertaMuokkaa

 
Maléterin muistolaatta Budapestissa.

Pál Maléter syntyi Eperjesissä eli nykyisessä Prešovissa Slovakiassa 4. syyskuuta 1917. Hänen perheensä kuului silloiseen älymystöön. Maléter opiskeli lääketiedettä ensin Prahassa ja sittemmin Budapestissa. Hän joutui kuitenkin jättämään opintonsa kesken taloudellisten vaikeuksien takia. Opintojen sijaan Maléter ilmoittauti vapaaehtoiseksi Unkarin asevoimiin saadakseen unkarin kansalaisuuden.. Vuodesta 1940 hän opiskeli Ludovikan sotilasakatemissa ja valmistuttuaan hän palveli Unkarin armeijassa ensin Košicessa ja vuodesta 1944 toisen maailmansodan itärintamalla. Maléter jäi etenevien neuvostojoukkojen sotavangiksi ja vankina hän tarjoutui vapaaehtoisena taistelmaan saksalaisia vastaan neuvostoliiton puolella. Maléter sai sissikoulutuksen. Syksyllä 1944 hänet lähetettiin Transsilvanian rintamalle ja vuodesta 1945 hän johti pataljoonaa. Ennen vuotta 1956 hän toimi useissa alemman tason tehtävissä Unkarin kommunistihallinnon asevoimissa yleten everstiksi.[1]

Unkarin kansannousu alkoi lokakuussa 1956. Maléter sai käskyn Unkarin kansanarmeijalta tukea yksikköä Kiliánin varuskunnalla Budapestissa 25. lokakuuta. Viiden panssarivaunun ryhmästä yksi pääsi parakeille asti. Maléter solmi ensin kapinallisten kanssa tulitauosta komentajiensa suostumuksella, mutta 27. ja 28. lokakuuta hänen komentamansa joukot valtasivat parakkien ympäristön rakennukset. Joukot saivat lopulta Imre Nagyn antaman tulitaukokäskyn. Maléter otti tämän jälkeen osaa kapinallisten kanssa Corvin Közillä käytyihin neuvotteluihin ja parlamenttitalolla työläisneuvostojen kanssa käytyyn kokoukseen 31. lokakuuta. Nagy nimesi hänet varapuolustusministeriksi ja 3. marraskuuta hän sai ylennyksen kenraalimajuriksi.[1] Maléterin komentamasta Kiliánin varuskunnasta tuli yksi kansannousun keskuksista.[2]

3. marraskuuta Maléter osallistui neuvotteluihin Unkarissa olleiden neuvostojoukkojen kanssa Tökölissä lähellä Budapestia.[1] neuvostojoukot olivat luvanneet vetäytyä Budapestista, mutta todellisuudessa ne olivat vain ryhmittäytyneet uudelleen kaupungin ulkopuolelle. Myös neuvottelut osoittautivat ansaksi ja neuvotteluihin saapunut Maléter pidätettiin.[2] Pidätyksen oli määrännyt KGB:n johtaja Ivan Sierov. neuvostojoukot kukistivat unkarin kansannousun ja sen jälkeen 15. kesäkuuta 1958 käytiin salainen oikeudenkäynti Maléteria ja muita unkarilaisia vastaan. Maléter tuomittiin kuolemaan ilman valitusoikeutta. Hänet teloitettiin Budapestissa päivä tuomion langettamisen jälkeen 16. kesäkuuta 1958.[1]

lähteetMuokkaa

  1. a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 618. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
  2. a b Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 277, 280. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.