Pál Csernai (21. lokakuuta 19321. syyskuuta 2013[1]) oli unkarilainen jalkapallovalmentaja ja keskikenttäpelaaja. Valmennusurallaan hän saavutti suurimmat meriittinsä FC Bayern Münchenissä 1980-luvun alussa. Hän oli miesvartiointiin perustuvan puolustuspelaamisen pioneereja.

Pál Csernai
Henkilötiedot
Koko nimi Pál Csernai
Syntymäaika 21. lokakuuta 1932
Syntymäpaikka Pilis, Pest, Unkari
Kuolinaika 1. syyskuuta 2013 (80 vuotta)
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1950–1956
1956–1959
1959–1965
Csepel SC
Saksa Karlsruher SC
Saksa Stuttgarter Kickers
Maajoukkue
1955 Unkarin maajoukkue 2 (0)
Valmennusura
1968–1970
1970–1971
1971–1972
1973–19717
1977
1977–1979
1979–1983
1983–1984
1984–1985
1985–1986
1987–1988
1988
1990
1990–1991
1993
1994–1995
Saksa Wacker 04 Berlin
Saksa SSV Reutlingen
Belgia Royal Antwerp FC
Saksa Badenin maajoukkue
Saksa Eintracht Frankfurt (apuv.)
Saksa Bayern München (apuv.)
Saksa Bayern München
Kreikka PAOK FC
Portugali SL Benfica
Saksa Borussia Dortmund
Turkki Fenerbahçe SK
Saksa Eintracht Frankfurt
Sveitsi BSC Young Boys
Saksa Hertha BSC Berlin
Pohjois-Korea Pohjois-Korean maajoukkue
Unkari FC Sopron

Ura pelaajana

muokkaa

Pelaajauransa Csernai aloitti Csepelin joukkueessa 1950-luvun alussa. Hän pelasi hyvin ja pääsi edustamaan Unkariakin kahteen otteeseen vuonna 1955. Tuolloin Unkarin maajoukkueessa dominoi ns. Kultainen joukkue, johon Csernai ei onnistunut murtautumaan.

Csernai lähti Unkarista kansannousun vuoksi 1956 ja jatkoi uraansa saksalaisessa Karlsuher SC:ssä. Hän pelasi tuoreessa Saksan cupin mestariseruassa kolme vuotta kunnes siirtyi 1959 Stuttgarter Kickersiin. Csernai pelasi seurassa uransa loppuun, vuoteen 1965 saakka.

Ura valmentajana

muokkaa

Pelaajauransa jälkeen Csernai suoritti valmentajantutkinnon Kölnissä Hennes Weisweilerin opissa. Hän aloitti valmennusuransa Wacker 04 Berlinissä 1968. Seura pelasi tuolloin Länsi-Berliinin sarjassa sijoittuen Csernain opein neljänneksi ja viidenneksi. Hän siirtyi Wackerista SSV Reutlingeniin 1970, josta edelleen belgialaiseen Royal Antwerpeniin. Saatuaan potkut belgialaisseurasta 1972 Csernai palasi Saksaan ja toimi vuosina 1973–77 Pohjois-Badenin jalkapallomaajoukkueen valmentajana ja voitti ensimmäisenä vuonnaan Saksan alueiden amatöörimestaruuden.

Heinäkuussa 1977 Csernai siirtyi maanmiehensä Gyula Lórántin apuvalmentajaksi Eintracht Frankfurtiin. Marraskuussa 1977 joukkue voitti FC Bayern Münchenin 4–0, mikä pudotti suurseura Bayernin putoamiskamppailuun. Pian ottelun jälkeen seurat sopivat erikoislaatuisesta siirrosta, kun Bayernin päävalmentajana toiminut Dettmar Cramer siirtyi Eintrachtiin ja Lóránt apuvalmentajineen Bayerniin. Unkarilaiskaksikko pelasti toki Bayernin putoamiselta, mutta 12:s sija Bundesliigassa on edelleen seuran historian huonoin. Eintracht sijoittui viidenneksi.

Kauteen 1978/79 Bayern lähti uusin eväin rakentaen joukkuetta paluumuuttaja Paul Breitnerin, Karl-Heinz Rummenniggen, Branko Oblakin ja Klaus Augenthalerin ympärille. Päävalmentaja Lóránt korvasi miesvartiointipuolustuksen aluepuolustuksella, mikä ei ollut suuri menestys. Lopulta Lóránt sai potkut helmikuussa 1979 ja Csernai nousi seuran päävalmentajaksi. Bayernin seurajohto halusi Max Merkelin uudeksi päävalmentajaksi, mutta pelaajien tukema Csernai sai lopulta pitää paikkansa ja puheenjohtaja Wilhelm Neudecker jätti tehtävänsä. Csernai nosti Bayernin lopulta sekavan kauden päätteeksi Bundesliigassa neljänneksi.

Kauteen 1979/80 Bayern lähti sekavassa tilanteessa. Csernai menetti monia avainpelaajiaan, kun valmentajaan suuttunut Gerd Müller siirtyi Yhdysvaltoihin, Sepp Maier joutui lopettamaan uransa loukkaantumisten vuoksi ja Georg Schwarzenbeck kärsi lukuisista vammoista. Csernai organisoi joukkueen pelin uudelleen ja puolustuksen johtokaksikoksi nousivat Breitner ja Rummennigge. Kausi oli menestykseksä Bayernin palatessa Saksan mestariksi kuuden vuoden tauon jälkeen. Hän luotsasi seuran myös UEFA Cupin välieriin, joissa oli mukana vain saksalaisjoukkueita. Kaudella 1980/81 Csernai jatkoi menestyksekkäästi seuran peräsimessä ja voitti kauden jälkeen toisen Saksan mestaruutensa. Csernain kolmas kokonainen kausi ei tuonut Bundesliigan mestaruutta, joka karkasi Ernst Happelin valmentamalle HSV:lle. Saksan cupissa tuli kuitenkin mestaruus ja Euroopan Cupissa Bayern raivasi tiensä finaaliin. Aston Villa FC kaatoi Bayernin kuitenkin Peter Withen maalilla 1–0 ja Csernain unelma mestaruudesta kariutui.

Kausi 1982/83 jäi Csernain viimeiseksi Bayernissa. Liigamestaruus jäi haaveeksi ja seura putosi myös cupista jo varhaisessa vaiheessa. Eurokentillä tie katkesi Cup-voittajien Cupin puolivälierätappioon Aberdeenille. Lopulta hän joutui jättämään tehtävänsä toukokuussa 1983 vain hieman ennen kauden loppua.

Csernai jatkoi uraansa PAOK Thessalonikin päävalmentajana johdattaen seuran Kreikan liigassa viidenneksi. Yhden kauden jälkeen hän siirtyi SL Benficaan. Csernai oli hyvin epäsuosittu seuran pelaajien keskuudessa ja Portugalin cupin mestaruudesta huolimatta hän jätti tehtävänsä yhden kauden jälkeen.

Csernai palasi 1985 Saksaan, jossa valmensi Borussia Dortmundia. Menestys oli kuitenkin vaisua ja hän sai potkut kaksi kierrosta ennen kauden loppua Dortmundin ollessa sijalla 16. Tämän jälkeen hän toimi hyvin lyhyitä aikoja Fenerbahçen, Eintracht Frankfurtin, BSC Young Boysin ja Hertha BSC Berlinin päävalmentajana. MM1994-karsinnoissa hän luotsasi Pohjois-Korean maajoukkuetta ja kaudella 1994/95 kotimaassaan FC Sopronia.

Meriitit valmentajana

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Früherer Bayern-Trainer: Pal Csernai ist tot Spiegel Online. 2.9.2013. Viitattu 2.9.2013. (saksaksi)


Edeltäjä:
Gyula Lóránt
FC Bayern Münchenin päävalmentaja
2/1979–5/1983
Seuraaja:
Reinhard Saftig
Edeltäjä:
Sven-Göran Eriksson
SL Benfican päävalmentaja
1984–1985
Seuraaja:
John Mortimore
Edeltäjä:
Erich Ribbeck
Borussia Dortmundin päävalmentaja
1985–1986
Seuraaja:
Reinhard Saftig
Edeltäjä:
Karl-Heinz Feldkamp
Eintracht Frankfurtin päävalmentaja
1988
Seuraaja:
Jörg Berger
Edeltäjä:
Tord Grip
BSC Young Boysin päävalmentaja
1990
Seuraaja:
Martin Trümpel
Edeltäjä:
Werner Fuchs
Hertha BSC Berlinin päävalmentaja
10/1990–3/1991
Seuraaja:
Peter Neururer