Outo laakso

animoidun hahmon luotaantyöntävyys

Outo laakso (engl. uncanny valley) on ilmiö, jossa ei-ihmishahmon ihmismäisyyden kasvaessa siitä tulee jossain vaiheessa yhtäkkiä vaikeampi samastua.[1] Laakso-nimitys viittaa kuoppaan käyrässä, joka kuvaa hahmon samastuttavuutta.

Hypoteesin mukaan animoitu hahmo tai robotti muuttuu yhtäkkiä oudonnäköiseksi, kun se on melkein ihminen.

Hypoteesin esitti Masahiro Mori vuonna 1970. Alun perin hypoteesi on esitelty robotiikan yhteydessä, mutta se soveltuu myös esimerkiksi tietokoneanimaatioon.

Morin hypoteesi väittää, että kun robotista tehdään vähitellen ulkonäöltään ja liikkeiltään enemmän ihmisen kaltainen, ihmisen suhtautuminen robottiin on aluksi kasvavasti myönteisempää ja empaattisempaa. Jossain vaiheessa kuitenkin saavutetaan piste, jossa suhtautuminen robottiin muuttuukin yllättäen jyrkän torjuvaksi. Siinä pisteessä robotti alkaa näyttää oudolta ja mahdollisesti vaaralliselta ihmiseltä. Kuitenkin kun robotti muistuttaa aina vain enemmän normaalia ihmistä, ihminen alkaa lopulta tuntea sitä kohtaan samoin kuin tuntisi oikeaa ihmistä kohtaan.

Ilmiötä on käytetty hyväksi kauhuelokuvissa, joiden nuket, robotit ja elävät kuolleet ovat miltei-ihmisenkaltaisuudessaan pelottavia. Vahakabinetin nuket voivat myös olla samasta syystä häiritsevän näköisiä, vaikka tämä ei olisikaan niiden tarkoitus.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Outo laakso.