Otto Zykan
Otto Matthäus Zykan (29. huhtikuuta 1935 Wien – 25. toukokuuta 2006 Burgschleinitz-Kühnring) oli itävaltalainen säveltäjä, pianisti ja puhetaiteilija.[1] Hän edusti niin kutsuttua kolmatta Wienin koulukuntaa, johon yhdistettyjä säveltäjiä ovat olleet myös Friedrich Cerha, Kurt Schwertsik ja Heinz-Karl Gruber.[2]
Zykan opiskeli Wienin Musiikin ja esittävien taiteiden yliopistossa pianonsoittoa lukuisten eri opettajien johdolla vuosina 1946–60 ja säveltämistä Karl Schisken johdolla (1953–63). Hän kävi myös Darmstadtin kesäkursseilla. Aluksi Zykan tuli tunnetuksi pianistina; opiskellessaan Josef Dichlerin johdolla hän sai Kranichstein-musiikkipalkinnon vuonna 1958. Hän teki pianistina yhteistyötä sellaisten kapellimestareiden kuin Michael Gielenin, Herbert von Karajanin, Bruno Madernan ja Zubin Mehtan kanssa. Myöhemmin hän keskittyi säveltämiseen ja esiintyi pianistina vain poikkeuksellisesti.[1]
Zykan sai Wienin kaupungin musiikkipalkinnon vuonna 1990. Hän keskittyi puhepohjaisten sävellysten luomiseen.[1] Hän ei julkaissut puheteoksiaan eikä sallinut niiden tulkitsemista uudelleen ilman omaa läsnäoloaan. Hän tuotti ja esitti puheteoksensa itse.[3] Hän tukeutui teoksissaan absurdismiin ja esitti niiden välityksellä sosiaalista kritiikkiä. Eräs hänen teoksistaan on Paul van Ostaijenin runouteen pohjautuva avantgardistinen ooppera.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Österreichische Akademie der Wissenschaften: Österreichisches Musiklexikon: Zykan, Otto M. (Matthäus)
- ↑ Austrian Tourist Office: Music in Austria
- ↑ Musicologica Austriaca: Otto M. Zykan’s Peculiar Speech: Music and the Question of its Reenactment
- ↑ Poëzie-Centraal: Vrijdag 17 mei 2019: Singer Naaismasjien, avant-gardistische opera van Otto M. Zykan