Oswald Lutz
Oswald Lutz (6. marraskuuta 1876 Öhringen – 26. helmikuuta 1944 München) oli saksalainen panssarijoukkojen kenraali,[1] jolla oli merkittävä osuus natsi-Saksan panssariaseen ja panssarisodankäynnin kehittämisessä.[2][3]
| Oswald Lutz | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. marraskuuta 1876 Öhringen, Baden-Württemberg |
| Kuollut | 26. helmikuuta 1944 München, Baijeri |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Saksa |
| Palvelusvuodet | 1894–1942 |
| Komentajuudet | Kuljetusjoukkojen tarkastaja |
| Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota |
| Sotilasarvo |
Panssarikenraali, General der Panzertruppe |
Lutz värväytyi kadetiksi 1. baijerilaiseen rautatiepioneeripataljoonaan 1894. Helmikuussa kaksi vuotta myöhemmin Lutz ylennettiin vänrikiksi samaan yksikköön. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, jonka aikana hänelle myönnettiin 1. ja 2. luokan rautaristit. Sodan jälkeen Lutz jäi Weimarin tasavallan armeijan Reichswehrin palvelukseen. Vuonna 1923 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi.[2][4]
Kenraalikuntaan hän nousi 1. huhtikuuta 1931, jolloin hänet nimitettiin sotaministeriön alaiseksi kuljetusjoukkojen tarkastajaksi. Saman vuoden lokakuussa hän nimitti esikuntapäällikökseen everstiluutnantti Heinz Guderianin, johon Lutz oli tutustunut jo aiemmin vuonna 1922, kun hän johti 7. baijerilaista moottorikuljetuspataljoonaa. Guderian oli tuolloin palvellut hänen alaisenaan samassa yksikössä. Lutz oli Guderianin oppi-isä mobilisoidun sodankäynnin luomisessa.[5] He olivat molemmat olleet jo pitkään innostuneita nykyaikaisen panssariaseen kehittämisestä, ainakin teoriassa, sillä panssarivaunut oli kielletty Saksalta Versailles’n rauhansopimuksessa. Lutz kokosi ympärilleen mieleisensä esikunnan. Niin ikään panssareista kiinnostunut tammikuussa 1932 majuri Walter Nehring liittyi heihin. Muita esikunnan jäseniä olivat Werner Kempf, Walter Chales de Beaulieu ja Walter von Hünersdorff.[3][6]
Vuosina 1931–1932 Lutz järjesti joukon suuria sotaharjoituksia, joissa panssareina toimivat vanerilevyillä päällystetyt autot. Harjoituksista kerättyjä kokemuksia hän käytti teoksen Taistelu ja johtaminen kirjoittamiseen. Hän lähetti kopion kirjasta muun muassa kenraali Walther von Brauchitschille.[3][6]
Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen valtaannousun yhteydessä Oswald Lutz sai ylennyksen kenraaliluutnantiksi 1. helmikuuta 1933. Virka pysyi samana heinäkuuhun 1934 saakka, jolloin se muuttui nimellisesti autokuljetusjoukkojen tarkastajaksi.[2] Lutzin tehtävään kuului panssarivoimien salaisen kehittämisen valvominen, sekä myös armeijan osittainen motorisointi. Hänen esikuntansa saattoi ruveta toteuttamaan hautomiaan ideoita käytännössä. Uusi natsihallinto alkoi kehittämään panssariasetta entistä tehokkaammin, aluksi salassa ja myöhemmin Versaillesin sopimuksen purkamisen jälkeen avoimesti.
1. huhtikuuta 1935 Lutz ylennettiin panssarijoukkojen kenraaliksi. Lutz pysyi virassaan helmikuun loppuun 1938, jolloin hän jäi eläkkeelle. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 hänet kutsuttiin väliaikaisesti takaisin palvelukseen ja hän toimi yhteysupseerina Transnistriassa. Komennus kesti pari kuukautta, jonka jälkeen hän jäi pysyvästi reserviin. Lutz kuoli helmikuussa 1944.[2][4]
Lähteet muokkaa
- Samuel W. Mitcham: The Panzer Legions: A Guide to the German Army Tank Divisions of World War II and Their Commanders. Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN 0313316406.
- Franz Kurowski: Panzer Aces: German Tank Commanders in World War II. Stackpole Books, 2004. ISBN 0811731731.
- Robert Michael Citino: The Path to Blitzkrieg: Doctrine and Training in the German Army, 1920-1939. Stackpole Books, 1999. ISBN 1555877141.