Orvokkihopeatäplä

perhoslaji

Orvokkihopeatäplä (Argynnis aglaja) on noin viisisenttinen hopeatäpläinen täpläperhoslaji.

Orvokkihopeatäplä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Kaposiivet ja hopeatäplät Heliconiinae
Suku: Argynnis
Laji: aglaja
Kaksiosainen nimi

Argynnis aglaja
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Mesoacidalia aglaia
Katso myös

  Orvokkihopeatäplä Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Niin kutsuittuihin isoihin hopeatäpliin kuuluva, yleinen päiväperhonen. Koiraan siipien pohjaväri on lämpimän oranssi, naaraalla sävy on himmeämpi. Koiraan etusiiven yläpinnalla neljä takimmaista siipisuonta ovat kapealti mustakehnäiset. Molemmilla sukupuolilla etusiiven ulkoreuna kaartuu hieman ulospäin. Takasiiven alapinnan tyviosa on voimakkaan vihreänsävyinen ja alapintaa kirjovat laajat, pyöreähköt, vaaleat laikut. Ulkosarake on yksivärisen kellertävä ilman kuvioita.[2][3][4]

Varsin samannäköisiä lähisukulaisia ovat esimerkiksi ketohopeatäplä (Argynnis adippe) ja rinnehopeatäplä (Argynnis niobe).

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Yleinen perhonen, jonka esiintymisalue kattaa jokseenkin koko Euroopan Välimeren saaria lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Aasian poikki Japaniin saakka. Lisäksi laji elää Pohjois-Afrikassa.[5] Suomessa orvokkihopeatäplä elää koko maassa, joskin harvinaistuu huomattavasti pohjoista kohti. Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen. Perhoset lentävät heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin.[6]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Niityillä, kedoilla, teiden varsilla sekä metsänreunoilla viihtyvä perhonen. Laji vierailee mielellään ohdakkeilla ja horsmilla imemässä mettä. Yleisyydestään ja laajasta levinneisyydestään huolimatta yksittäisten perhospopulaatioiden välillä ei ole todettu tapahtuvan mainittavaan siirtymistä paikasta toiseen. Orvokkihopeatäplä on voimakas lentäjä, joka pääsee härittäessä nopeasti karkuun. Aurinkoisella säällä koiraat lentävät etsimässä naaraita ja sellaisen löytäessään parittelevat välittömästi. Pilvisellä tai viileällä säällä perhoset pysyvät aktiivisina, mutta viettävät paljon aikaa lepäillen maassa. Illansuussa perhoset keskittyvät alueille, joille aurinko paistaa mahdollisimman myöhään. Yöksi ne nousevat ylös puihin ja pensaisiin tai asettautuvat heinien korsille.[5][7]

Naaras munii ravintokasvien läheisyyteen yksittäisiä munia tai pieniä munaryhmiä. Munat kuoriutuvat paria viikkoa myöhemmin ja syötyään munankuoren pieni toukka siirtyy heti talvilepoon ja aloittaa elämän ravintokasvilla vasta seuraavana keväänä.[5][8]

Ravintokasvi muokkaa

Toukat käyttävät ravintonaan orvokkeja (Viola).

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa