Oregonin reitti
Oregonin reitti oli yhdysvaltalaisten uudisasukkaiden 1840-luvulta 1860-luvulle käyttämä länteen johtanut muuttoreitti. Se alkoi Kansas Citystä Missourista ja päättyi Oregon Cityyn Oregoniin Tyynenmeren rannikon lähelle. Vankkurikaravaanien kulkema reitti johti suurten tasankojen poikki ja Kalliovuorten halki. Se oli noin 3 200 kilometrin pituinen ja ylitti yli puolet Pohjois-Amerikan leveydestä.[1]
Oregonin reittiä käyttivät ensimmäisinä turkiskauppiaat 1800-luvun alussa sen jälkeen kun Lewis ja Clark olivat vuonna 1806 käyneet Tyynellämerellä Kalliovuorten yli. Tuhansien uudisasukkaiden käyttämä reitti siitä tuli 1840-luvulta alkaen. Reittiä pitkin oli vuoteen 1869 mennessä kulkenut länteen noin 350 000 ihmistä. Sen jälkeen rautatiet syrjäyttivät vankkurireitin.[2]
Yhdysvaltain itäisistä ja eteläisistä osista lähteneiden uudisraivaajien taival vankkurikaravaaneilla alkoi tavallisesti jostain Missourijoen satamasta, kuten Independencestä tai Westportista, jotka ovat nykyisin Kansas Cityn esikaupunkeja. Länteen heitä ajoi moni syy, kuten lama ja uskonvainot. Lännessä tiedettiin myös olevan runsaasti viljavaa maata.[3]
Vankkurikaravaaneilla tehty taivallus kesti yleensä viisi tai kuusi kuukautta. Välttääkseen syksyn lumisateet ja voidakseen ruokkia hevosensa ja härkänsä preerian ruoholla uudisasukkaat lähtivät matkaan aina keväisin. Yhden päivän aikana karavaani kulki yleensä alle 25 kilometriä. Matka oli vaivalloinen ja vaarallinen, ja sitä vaikeuttivat hankala maasto, vuoret, aavikot, kolera ja vihamieliset intiaanit. Reitillä kuoli historian aikana ainakin 20 000 ihmistä.[4]
Vankkurikaravaanit kulkivat aluksi 1 000 kilometriä preeriatasankojen poikki seuraten Plattejokea Fort Laramieen Kalliovuorten juurelle. Vuorten yli karavaanit menivät Eteläsolan kautta 2 300 metrin korkeudessa, kunnes saapuivat Fort Bridgeriin. Sieltä osa matkaajista jatkoi lounaaseen Utahin mormoniasutuksille ja osa Kalifornian reitille kohti Sacramentoa. Oregoniin jatkaneet kulkivat viimeiset 1 200 kilometriä peräkkäisiä jokilaaksoja kuten Snakejokea ja Columbiajokea pitkin. Reitin viimeinen vaarallinen osuus oli lautta- ja kanoottiosuus Columbiajoen koskissa. Taipaleen loppupiste oli Oregonin viljava Willamettejoen laakso, jonne uudisraivaajat rakensivat uudet kotinsa.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Suuri Länsi. Suomentanut Helanen-Ahtola, Marja. Valitut Palat, 1997 (alkuteos The Great American West, 1996). ISBN 951-584-305-7.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Oregon National Historic Trail, virallinen sivusto