Oranssimeriahven
Oranssimeriahven[2] (Cephalopholis fulva) on meriahventen (Serranidae) heimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji, jota pidetään myös akvaariossa.[3]
| Oranssimeriahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Tribus: | Epinephelini |
| Suku: | Cephalopholis |
| Laji: | fulva |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cephalopholis fulva |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö
muokkaa
Oranssimeriahvenen tavanomainen pituus on noin 40 senttimetriä. Suurin tavattu yksilö oli 44 senttimetriä pitkä koiras. Kyljet ja vatsa ovat vaaleat ja evät ja pyrstö harmaat. Selkäevässä on 9 piikkiruotoa ja 14–16 nivelruotoa, peräevässä kolme piikkiruotoa ja yhdeksän nivelruotoa.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaOranssimeriahventa tavataan laajalta alueelta Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.[3] Lajin elinympäristöä ovat koralliriutat korkeintaan 150 metrin syvyydessä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut oranssimeriahvenen elinvoimaiseksi lajiksi.[1]
Ravinto ja elintavat
muokkaaOranssimeriahven käyttää ravinnokseen pikkukaloja ja äyriäisiä. Laji viihtyy kirkkaissa vesissä koralliriuttojen läheisyydessä. Matalissa vesissä se piileskelee öisin luolissa tai koloissa. Oranssimeriahven saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 14,7 senttmetrin mittaisena. Laji kutee yleensä juuri ennen auringonlaskua. Yhden kudun aikana naaras munii noin 150 000–282 000 munaa, joiden läpimitta on 0,95 millimetriä. Oranssimeriahven voi elää korkeintaan 11 vuotta.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Bertoncini, A.A., Ferreira, B., Marques, S. & Sadovy, Y.: Cephalopholis fulva IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
- ↑ a b c d Cephalopholis fulva (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 14.1.2020. (englanniksi)