Opar on kuvitteellinen muinaiskaupunki Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoissa.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Opar rakennettiin Atlantiksen aikakautena. Se jäi olemaan kun varsinainen valtakunta tuhoutui.

Asukkaita oli aluksi paljon, mutta he halveksivat mustia afrikkalaisia ja lisääntyivät vain keskenään. Tästä seurasi että sukusiitos alkoi rappeuttaa vähin erin väkeä, ja lopulta edessä oli väistämättä se että uutta verta oli pakko saada. Koska ihmiset oli karkotettu lähiseuduilta, ainoa vaihtoehto olivat apinat. Tästä seurasi että oparilaiset muuttuivat vähä vähältä yhä enemmän apinoiden näköisiksi. Muinainen kielikin on unohtunut ja tilalla on suurten apinoiden alkeellinen kurkkuääninen murahtelu.

Oparissa on suuria rikkauksia, ja siksi monet himoitsevatkin niitä. Espanjalainen seikkailija Esteban Miranda onnistuukin ryöstämään suuren erän kultaa - joka kuitenkin monen mutkan jälkeen päätyy Tarzanin haltuun. Samoin kaksikin oparilaista jalokivipussia kokee kirjavia vaiheita eri käsissä ennen paluutaan oikealle omistajalleen eli Tarzanille.

Mademoiselle Kithnou näytteli ylipapitar La:ta elokuvassa Tarzan the Tiger (1929)

Oparia hallitsee ylipapitar La. Hän on ylpeä ja kaunis nainen, joka on onnistunut pitämään sukuhaaransa puhtaana apinanverestä. Hän rakastuu Tarzaniin eikä missään välissä tahdo ymmärtää että tämä ei ole vapaa mies. Tästä seuraa omat mielenkiintoiset tilanteensa.

Oparilaiset palvovat aurinkoa, "Liekehtivää Jumalaa", ja uhraavat tälle ihmisiä. Uhriveitsi on tehty Atlantiksessa ja se onkin äärimmäisen pyhä. Kerran veitsi joutuu Tarzanin uhrialttarilta pelastaman miehen käteen ja oparilaiset pakenevat veistä kauhun vallassa. Myöhemmin ylipapitar kokoaa takaa-ajojoukon hakemaan veistä takaisin, mutta tämä yritys päättyy siihen että Tarzan pelastaa hänet lemmenkaipuun hulluksi tekemän urosnorsun hyökkäykseltä.

Tarinoiden loppuun asti Opar on keskeinen: jopa itse Stalin lähettää ryöstöretkikunnan kaupunkiin mutta tulos on surkea: apinan näköiset oparilaiset saavat hyökkääjät pakenemaan taikauskoisen kauhun vallassa ja retkikunnan johtaja Pjotr Zveri kuolee.

Zwerin kuolemaa kostamaan lähetetään kirjassa Urhea Tarzan koulutettu salamurhaaja - mutta tämä saa huomata että viidakko on liian kova vastustaja ja jää tehtävälleen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aiheesta muualla muokkaa