Olivan taistelu
Olivan taistelu käytiin 28. marraskuuta 1627 Puolan–Ruotsin sodan (1626–1629) aikana Gdańskin sataman ulkopuolella lähellä Danzigin ulkopuolella olevaa Olivan kylää. Taistelu oli Puola-Liettuan laivaston suurin ja viimeinen meritaistelu, ja siinä Puola voitti Ruotsin eskaaderin.
| Olivan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Puolan–Ruotsin sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Ruotsilla oli vahva laivasto, ja se saartoi Itämeren rannikkoa, etenkin Danzigin satamaa. 28. marraskuuta 1627 Puolan laivue ryhtyi taisteluun Ruotsin saartoeskadroonaa vastaan. Puolalla oli runsaasti aluksia, mutta vain neljällä kaljuunalla oli taistelun kannalta merkitystä, muut olivat pienempiä laivoja. Ruotsalaisilla oli pitempi meriperinne, kun taas Puolan laivasto oli perustettu vasta äskettäin.
Puolan kymmenaluksinen laivue, jota komensi amiraali Arend Dickmann kaljuuna Sankt Georgessa (Święty Jerzy), oli ankkuroitu Danzigin redille, ja Ruotsin kuuden aluksen eskaaderi purjehti Helin niemimaan suunnasta. Puolalaiset nostivat ankkurin ja riensivät kohti ruotsalaisia, jotka eivät osanneet odottaa sellaista reaktiota. Taistelu jakautui pian kahdeksi yhteenotoksi.
Puolan lippulaiva Sankt Georg, jota tuki pienempi laiva Meerweib (Panna Wodna), hyökkäsi Ruotsin Tigernin kimppuun, joka oli amiraali Niels Stiernsköldin lippulaiva. Laivat törmäsivät yhteen, ja puolalaiset merisotilaat nousivat Tigernille ja valtasivat sen. Samaan aikaan Puolan vara-amiraalin laiva, pieni kaljuuna Meerman (Wodnik) hyökkäsi suuremman Solenin ("Aurinko") kimppuun. Solenin kapteeni kuitenkin räjäytti laivansa mieluummin kuin salli sen valtausta. Loput neljä ruotsalaista laivaa pakenivat, eikä Puola ryhtynyt takaa-ajoon. Molemmat amiraalit kuolivat taistelussa.
Puolan hovi propagoi taistelua laajasti. Syntyi myös sanonta: ”Sinä päivänä aurinko laski puolelta päivin”, jolla viitattiin ruotsalaisen Solen-aluksen upottamiseen.
Puolan laivat:
Lähteissä aluksista käytettiin alkuperäisiä saksankielisiä nimiä, mutta nykyisin ne tunnetaan Puolassa käännetyillä puolankielisillä nimillä.
- 1. eskadroona
- Ritter Sankt Georg (Rycerz Święty Jerzy) ("Yrjö-ritari") – kaljuuna, 31 tykkiä, 400 tn (myös nimellä Sankt Georg)
- Fliegender Hirsch (Latający Jeleń) ("Lentävä peura") – kaljuuna, 20 tykkiä, 300 tn
- Meerweib (Panna Wodna) ("Meren neitsyt") – 12 tykkiä, 160 tn
- Schwarzer Rabe (Czarny Kruk) ("Musta korppi") – 16 tykkiä, 260 tn
- Gelber Löwe (Żółty Lew) ("Keltainen leijona") – 10 tykkiä, 120 tn
- 2. eskadroona
- Meermann (Wodnik) ("Vesimies") – kaljuuna, 17 tykkiä, 200 tn
- König David (Król Dawid) ("Kuningas David") – kaljuuna, 31 tykkiä, 400 tn, päällikkö Jakub Mora
- Arche Noah (Arka Noego) ("Noan arkki") – 16 tykkiä, 180 tn
- Weißer Löwe (Biały Lew) ("Valkoinen leijona") – 8 tykkiä, 200 tn
- Feuerblase (Płomień) ("Tulenleimahdus") – 18 tykkiä, 240 tn
Ruotsin laivat:
- Tigern ("Tiikeri") – lippulaiva, kaljuuna, 22 tykkiä, 320 t – vallattiin
- Solen ("Aurinko") – kaljuuna, 38 tykkiä, 300 t – oma miehistö upotti
- Pelikanen ("Pelikaani") – kaljuuna, 20 tykkiä, 200 t
- Månen ("Kuu") – kaljuuna, 26 tykkiä, 300 t
- Enhörningen ("Yksisarvinen") – kaljuuna, 18 tykkiä, 240 tn
- Papegojan ("Papukaija") – 16 tykkiä, 180 tn
Lähteet muokkaa
- Anderson, R. C. Naval Wars in the Levant 1559-1853 (2006), ISBN 1-57898-538-2 (lähdettä ei tarkastettu)
