Oksana Jablonskaja
Oksana Jablonskaja (ven. Оксана Яблонская; s. 6. joulukuuta 1938 Moskova) on neuvostoliittolaissyntyinen pianisti.[1] Hän asui 1970-luvun lopusta Yhdysvalloissa ja muutti vuonna 2014 Israeliin, jonka kansalaisuuden sai.[2]
Jablonskaja opiskeli 16-vuotiaaksi Anaida Sumbatjanin johdolla. Myöhemmin hän oli Aleksandr Goldenveizerin opissa Moskovan konservatoriossa. 22-vuotiaana hän aloitti tohtorikoulutuksen Tatjana Nikolajevan ohjauksessa. Hän pääsi sittemmin tämän avustajaksi Moskovan konservatorioon. Jablonskaja palkittiin Jacques–Long–Thibaud-kilpailussa Pariisissa 1963, Rio de Janeiron kansainvälisessä pianokilpailussa 1965 ja Wienin Beethoven-kilpailussa 1969. Vaikka hän sai useita kutsuja esiintymään ulkomaille, hänelle ei sallittu poistumista itäblokin ulkopuolelle.[3]
Ollessaan vielä Neuvostoliitossa Jablonskaja esitti muiden muassa Dmitri Šostakovitšin ensimmäisen pianokonserton Juri Simonovin johtamien Moskovan filharmonikkojen kanssa. Häntä kuultiin solistina myös Bolšoi-teatterin orkesterin kanssa ja Šostakovitšin 65-vuotispäivätilaisuudessa. Hän kantaesitti Rodion Štšedrinin Basso Ostinaton, josta tuli hänen urallaan keskeinen kappale. Monet neuvostoliittolais- ja ulkomaalaissäveltäjät omistivat Jablonskajalle teoksiaan. Hän levytti Melodija-yhtiölle.[3]
Vuonna 1975 Jablonskaja anoi Yhdysvaltain viisumia. Tämän seurauksena hän menetti työnsä professorina Moskovan konservatoriossa. Seuraavien kahden vuoden ajan häneltä estettiin konsertointi Neuvostoliitossa, mutta hän sai lopulta viisumin monen merkittävän yhdysvaltalaisen, kuten Leonard Bernsteinin, Stephen Sondheimin, Richard Rodgersin ja Katharine Hepburnin väliintulon myötä.[3] Jablonskaja poistui kotimaastaan isänsä ja nuoren poikansa kanssa. Hän saapui New Yorkiin vuonna 1977 ja teki ensimmäisen esiintymisensä Lincoln Centerin Alice Tully Hallissa neljä kuukautta myöhemmin. Tästä esiintymisestä tuli arvostelumenestys. Tämän jälkeen Jablonskaja teki Carnegie Hall -debyyttinsä. Sittemmin hän on esiintynyt kymmenissä eri maissa. Vuonna 1982 hän piti resitaalin Lontoon Queen Elizabeth Hallissa, ja vuonna 1986 hän esiintyi KanadassaMstislav Rostropovitšin johdolla. Jablonskaja on toiminut pianonsoiton professorina Juilliard Schoolissa, pitänyt mestarikursseja eri maissa ja ollut vuonna 1998 mukana perustamassa kansainvälistä festivaalia Puigcerdàssa. Hän on toiminut tuomariston jäsenenä muiden muassa Leedsin kansainvälisessä pianokilpailussa, Liszt-kilpailussa (Alankomaat) ja Hamamatsun kansainvälisessä pianokilpailussa.[3]
Vuonna 1990 Jablonskaja palasi Venäjälle loppuunmyytyyn konserttiin. Hän piti maassa myös mestarikursseja ja resitaaleja. Sittemmin hän on palannut sinne säännöllisesti. Hän on tehnyt yhteistyötä poikansa, sellisti, kapellimestari Dmitri Jablonskin kanssa sekä duona että orkesterin kanssa. Kaksikon tekemien levytysten joukossa on tulkintoja Pjotr Tšaikovskin, Aleksandr Glazunovin[4], Sergei Rahmaninovin, Sergei Prokofjevin, Aram Hatšaturjanin[5], Johannes Brahmsin, Franz Lisztin ja Frédéric Chopinin teoksista.[3]
Jablonskaja sai Israelin kansalaisuuden marraskuussa 2014. Hän muutti maahan poikansa ja miehensä, pianonrakentaja Aleksandr Voltšonokin kanssa. Poika on ensimmäisestä avioliitosta oboisti Albert Zaionzin kanssa. Jablonskaja oli käynyt Israelissa ensimmäisen kerran vuonna 1979.[2] Jablonskaja kirjoitti omaelämäkerrallisen teoksen Small Hands. Theme and Variations.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Oxana Yablonskaya AllMusic
- ↑ a b Renowned pianist Oxana Yablonskaya moves to Israel Israel Ministry of Foreign Affairs
- ↑ a b c d e Oxana Yablonskaya Yamaha Artists
- ↑ GLAZUNOV, A.K.: Orchestral Works, Vol. 14 - Piano Concertos Nos. 1 and 2 Naxos
- ↑ KHACHATURIAN, A.I.: Piano Concerto / Concert Rhapsody Naxos
- ↑ Oxana Yablonskaya iClassical Academy