Okrayökkönen
Okrayökkönen (Eremobia ochroleuca) on etelä- ja keskieurooppalainen yökköslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[1].
| Okrayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
| Suku: | Eremobia |
| Laji: | ochroleuca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eremobia ochroleuca |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Okrayökkönen on valkoisen ja punaruskean kirjava perhoslaji. Etusiivet ovat vaalean punaruskeat ja niiden poikki kulkee kaksi terävästi mutkittelevaa, lähes valkoista poikkiviirua. Viirujen väliin jäävä alue on tummakehnäinen ja kuroutuu lähes tai kokonaan poikki ennen siiven takareunaa. Siiven ulkoreunassa on lisäksi kapea, valkeahko aaltoviiru. Siiven reunan ripset ovat laikuittain valkeita tai punaruskeita. Takasiivet ovat vaalean punaruskeat ja ulkoreunaa kohti jyrkästi tummenevat. Siipiväli 33–36 mm.[2][3][4][5]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Lajin levinneisyys ulottuu Espanjasta ja Brittein saarilta Skandinavian eteläosiin ja Baltiaan sekä idempänä edelleen Kaukasukselle ja Uralille saakka.[4] Okrayökkönen on tavattu Suomesta vain neljä kertaa, viimeksi ennen vuotta 1947[6]. Keski-Euroopassa perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuulta elokuulle.[7]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Okrayökkönen viihtyy valoisilla ja kuivilla paikoilla, joilla maaperä on hiekkaista tai kalkkipitoista. Aikuiset perhoset käyvät etenkin ohdakkeiden ja kaunokkien kukilla ja tulevat valolle, huonommin syötille.[4][3] Talvehtiva vaihe on muna[7] tai toukka[4]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka elää erilaisilla heinillä, erityisesti koiranheinällä (Dactylis glomerata).[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 453
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 2.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1. s. 105
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ Pertti Pakkanen
- ↑ a b Lepidoptera of Belgium (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Vlindernet (hollanniksi)