Wikipedia

Oikeudenmukaisuusharha

kognitiivinen ennakkoluulo, jonka mukaan ”ihmiset saavat sen, minkä ansaitsevat”

Oikeudenmukaisuusharha, oikeudenmukaisen maailman hypoteesi tai oikeudenmukaisen maailman harhaluulo (englannista just-world hypothesis) on kognitiivinen ennakkoluulo, jonka mukaan ”ihmiset saavat sen, minkä ansaitsevat” — että teoilla on moraalisesti oikeudenmukaiset ja sopivat seuraukset toimijalle. Esimerkiksi oletukset siitä, että jalot teot lopulta palkitaan ja pahat teot lopulta rangaistaan, kuuluvat tämän hypoteesin piiriin. Toisin sanoen oikeudenmukaisen maailman hypoteesi on taipumus liittää seuraukset joko moraalisen tasapainon palauttavaan universaaliin voimaan tai yleismaailmalliseen yhteyteen tekojen luonteen ja niiden seurausten välillä. Tämä uskomus edellyttää yleensä kosmisen oikeudenmukaisuuden, kohtalon, jumalallisen kaitselmuksen, vakauden ja/tai järjestyksen olemassaoloa. Siihen liittyy usein erilaisia perustavanlaatuisia harhaluuloja, erityisesti kärsimyksen järkeistäminen sillä perusteella, että kärsijät ”ansaitsevat” sen.

Antiikin Kreikan oikeudenmukaisuuden jumalatar Astraea tai Dike.

Sosiaalipsykologit ovat tutkineet tätä hypoteesia laajalti siitä lähtien, kun Melvin J. Lerner teki 1960-luvun alussa uraauurtavan työn uskomuksesta oikeudenmukaiseen maailmaan.[1] Tutkimus on jatkunut siitä lähtien, ja siinä on tutkittu hypoteesin ennustuskykyä eri tilanteissa ja eri kulttuureissa sekä selkiytetty ja laajennettu oikeudenmukaiseen maailmaan liittyvien uskomusten teoreettista ymmärrystä.[2]

Taustaa muokkaa

Tämä ilmiö juontaa juurensa pyrrhonistifilosofi Sekstos Empeirikoksen aikaan. Hän kirjoitti noin vuonna 180 jKr. vastustavansa tätä uskoa.[3]

Lerner teki oikeudenmukaisen maailman hypoteesista sosiaalipsykologisen tutkimuksen kohteen. Aristoteelinen etiikka pitää “oikeudenmukaisuutta“ hyveistä päällimmäisenä, sillä moraalitaju on syvään juurtunut ihmisen luonteeseen sosiaalisena ja rationaalisena eläimenä.[4][5]

Melvin Lerner muokkaa

Lerner innostui tutkimaan oikeudenmukaisuususkomuksia ja oikeudenmukaisen maailman hypoteesia sosiaalipsykologisen tutkimuksen yhteydessä, jossa tutkittiin negatiivisia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vuorovaikutussuhteita. Lerner näki työnsä laajentavan Stanley Milgramin työtä tottelevaisuudesta. Hän pyrki vastaamaan kysymyksiin siitä, miten julmuutta ja kärsimystä aiheuttavat järjestelmät säilyttävät kansan tuen ja miten ihmiset hyväksyvät kurjuutta ja kärsimystä tuottavat sosiaaliset normit ja lait.[6]

Lernerin tutkimukseen vaikutti se, että hän oli toistuvasti todistanut tarkkailijoiden taipumusta syyttää uhreja heidän kärsimyksistään. Kliinisen psykologikoulutuksensa aikana hän tarkkaili sitä, miten mielisairaita henkilöitä kohtelivat ne terveydenhuollon ammattilaiset, joiden kanssa hän työskenteli. Vaikka Lerner tiesi heidän olevan hyväsydämisiä ja koulutettuja ihmisiä, he usein syyttivät potilaita näiden omasta kärsimyksestä.[7] Lerner kuvailee myös hämmästyneensä kuullessaan opiskelijoidensa halveksuvan väheksyvän tai vähättelevän köyhiä, jotka näyttivät olevan tietämättömiä niistä rakenteellisista voimista, jotka edistävät köyhyyttä.[8] Halu ymmärtää prosesseja, jotka aiheuttivat nämä ilmiöt, sai Lernerin tekemään ensimmäiset kokeensa siitä, mitä nykyään kutsutaan oikeudenmukaisuushypoteesiksi.

Teoria muokkaa

Selittääkseen näiden tutkimusten tulokset Lerner esitti teorian, jonka mukaan vallalla oli usko oikeudenmukaiseen maailmaan. Oikeudenmukainen maailma on sellainen, jossa teoilla ja olosuhteilla on ennakoitavissa olevat, asianmukaiset seuraukset. Lerner esittää uskomuksen oikeudenmukaiseen maailmaan funktionaalisena: se ylläpitää ajatusta siitä, että ihminen voi vaikuttaa maailmaan ennustettavalla tavalla. Usko oikeudenmukaiseen maailmaan toimii eräänlaisena ”sopimuksena” maailman kanssa käyttäytymisen seurauksista. Näin ihmiset voivat suunnitella tulevaisuutta ja käyttäytyä tehokkaasti ja tavoitteellisesti. Lerner tiivisti havaintonsa ja teoreettisen työnsä vuonna 1980 ilmestyneessä monografiassaan The Belief in a Just World: A Fundamental Delusion (suomeksi Usko oikeudenmukaiseen maailmaan: perustavanlaatuinen harha).[7]

Lerner esitti hypoteesin, että uskossa oikeudenmukaiseen maailmaan on ratkaisevan tärkeää se, että ihmiset säilyttävät kyseisen uskon oman hyvinvointinsa vuoksi. Ihmiset kohtaavat kuitenkin päivittäin todisteita siitä, että maailma ei ole oikeudenmukainen: ihmiset kärsivät ilman ilmeistä syytä. Lerner selitti, että ihmiset käyttävät strategioita estääkseen uhkia, jotka horjuttavat heidän uskoaan oikeudenmukaiseen maailmaan. Nämä strategiat voivat olla rationaalisia tai irrationaalisia. Rationaalisiin strategioihin kuuluvat epäoikeudenmukaisen todellisuuden hyväksyminen, pyrkimys estää epäoikeudenmukaisuutta tai tarjota hyvitystä ja omien rajoitusten hyväksyminen. Ei-rationaalisiin strategioihin kuuluvat kieltäminen, vetäytyminen ja tapahtuman uudelleentulkinta.[9]

On olemassa muutamia uudelleentulkintatapoja, joilla tapahtuma voidaan saada sopimaan uskomukseen oikeudenmukaisesta maailmasta. Lopputulosta, syytä ja/tai uhrin luonnetta voidaan tulkita uudelleen. Kun havainnoidaan viattomien ihmisten kärsimyksen epäoikeudenmukaisuutta, yksi tärkeä tapa järjestää tapahtuman kognitio uudelleen on tulkita uhri kärsimyksensä ansaitsevaksi.[10] Tarkemmin sanottuna havainnoitsijat voivat syyttää uhreja kärsimyksestään heidän käyttäytymisensä ja/tai ominaisuuksiensa perusteella. Suuri osa oikeudenmukaiseen maailmaan uskomista koskevasta psykologisesta tutkimuksesta on keskittynyt näihin negatiivisiin sosiaalisiin ilmiöihin, uhrien syyttelyyn ja uhrien halventamiseen eri yhteyksissä.[2][11][12]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Lerner, Melvin J.: ”An Overview: Advances in Belief in a Just World Theory and Methods”, Responses to Victimizations and Belief in a Just World, s. 1–7. New York: Plenum, 1998. ISBN 978-1-4419-3306-5. doi:10.1007/978-1-4757-6418-5_1. (englanniksi)
  2. ↑ a b Furnham, Adrian: Belief in a just world: research progress over the past decade. Personality and Individual Differences, 2003, 34. vsk, nro 5, s. 795–817. doi:10.1016/S0191-8869(02)00072-7. (englanniksi)
  3. ↑ Sekstos Empeirikos: ”Pyrrhonismin pääpiirteet : ensimmäinen kolmesta kirjasta”, Skeptisismi: epäilyn ja etsimisen filosofia, s. 27–79. 13. Kannanotosta pidättäytymisen yleisistä muodoista (s. 35–36), kohta [32], sitaatti s. 35: ”Ajateltava asetetaan vastakkain ajateltavan kanssa, kun joku väittää, että kaitselmus on olemassa taivaankappaleiden järjestyksen perusteella, ja asetamme tätä vastaan väitteen, että hyvät ihmiset usein kokevat pahaa ja pahat hyvää, mistä päättelemme, ettei kaitselmusta ole olemassa.”. Suomentanut Marke Ahonen (luvun suomentaja). Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-396-2 ja  ISBN 9789524959216 (E-kirja).
  4. ↑ Aristoteles: ”V kirja”, Nikomakhoksen etiikka, s. s. 83–106. s. 83 sitaatti: ”Oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden osalta on tarkasteltava, millaisiin toimintoihin ne liittyvät, millainen keskiväli oikeudenmukaisuus on ja minkä keskiväli oikeudenmukainen on.”. Suomentanut Simo Knuuttila. Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-272-9.
  5. ↑ Aristoteles: ”V kirja”, Nikomakhoksen etiikka, s. s. 83–106. s. 83 sitaatti: ”Oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden osalta on tarkasteltava, millaisiin toimintoihin ne liittyvät, millainen keskiväli oikeudenmukaisuus on ja minkä keskiväli oikeudenmukainen on.”. Suomentanut Simo Knuuttila. Gaudeamus, 2008. ISBN 978-951-662-941-7.
  6. ↑ Lerner, M.; Simmons, C. H.: Observer's Reaction to the 'Innocent Victim': Compassion or Rejection?. Journal of Personality and Social Psychology, 1966, 4. vsk, nro 2, s. 203–210. PubMed:5969146. doi:10.1037/h0023562. (englanniksi)
  7. ↑ a b Lerner, Melvin J.: The belief in a just world: a fundamental delusion. New York: Plenum, 1980. ISBN 0-306-40495-8. doi:10.1007/978-1-4899-0448-5. (englanniksi)
  8. ↑ Montada, Leo & Lerner, Melvin J: Responses to Victimizations and Belief in a Just World, s. VII–VII. Julkaisusarja: Critical Issues in Social Justice. New York: Plenum, 1998. ISBN 978-1-4419-3306-5. doi:10.1007/978-1-4757-6418-5. (englanniksi)
  9. ↑ Reichle, Barbara & Schmitt, Manfred: ”Helping and Rationalization as Alternative Strategies for Restoring the Belief in a Just World: Evidence from Longitudinal Change Analyses”, The Justice Motive in Everyday Life, s. 127–148. Kirjan toimittaneet Dale T. Miller & Michael Ross. Cambridge University Press., 2002. ISBN 978-0-521-08793-3 ja  ISBN 978-0-521-80215-4. Teoksen verkkoversio. doi:10.1017/CBO9780511499975.008.
  10. ↑ Lerner, Melvin J.; Montada, Leo: ”An Overview: Advances in Belief in a Just World Theory and Methods”, Responses to Victimizations and Belief in a Just World. Critical Issues in Social Justice, s. 1–7. Kirjan toimittanut: Leo Montada & Melvin J. Lerner. New York:: Plenum, 1998. ISBN 978-1-4419-3306-5. doi:10.1007/978-1-4757-6418-5_1. (englanniksi)
  11. ↑ Linden, Michael; Maercker, Andreas: Embitterment: societal, psychological, and clinical perspectives. Wien: Springer, 2011. ISBN 978-321-199-740-6  ISBN 3-211-99740-7. (englanniksi)
  12. ↑ Howard, Judith A.: Societal influences on attribution: Blaming some victims more than others. Journal of Personality and Social Psychology, 1984, 47. vsk, nro 3, s. 494–505. doi:10.1037/0022-3514.47.3.494. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oikeudenmukaisuusharha&oldid=22255194”