Nuohous on palonehkäisytoimintaa, joka sisältää erilaisia ilmanvaihdon ja lämmityslaitteiden puhdistustoimenpiteitä, joissa niistä poistetaan käytössä kertynyt noki ja muu roska. Säännöllinen tulisijojen nuohous lisää paloturvallisuutta ehkäisemällä nokipaloja. Nuohoustyön yhteydessä tarkkaillaan henkilö- ja paloturvallisuuteen vaikuttavia asioita. Puhtaassa tulisijassa hyötysuhde on hyvä ja palaminen puhtaampaa.

Nuohooja.
Nuohooja 1850-luvulta.

Pelastuslaissa velvoitetaan kiinteistön omistajia nuohouttamaan tulisijat ja hormit säännöllisesti.[1] Säännöllinen tulisijojen tarkkailu on tärkeää palo- ja henkilöturvallisuuden kannalta. Yleisimmin nuohous suoritetaan kerran vuodessa. Siihen kuuluu muun muassa tulisijojen ja hormien savukanavien harjaus sekä noen poisto kanavista ja piipusta. Tuhkalle ja noelle tulee kiinteistössä olla kannellinen metallista valmistettu tuhka-astia.

Nuohoustyön suorittajalta vaaditaan Pelastuslaissa nuohoojan ammattitutkinto. Nuohooja huolehtii työllään kiinteistöjen paloturvallisuudesta, sisäilman puhtaudesta, energian säästöstä sekä ympäristön puhtaudesta.

Kiinteistön tai rakennuksen omistajan/haltijan on huolehdittava turvallisesta pääsystä nuohottaviin kohteisiin, kuten savupiipulle. Nuohooja on velvollinen ilmoittamaan havaitsemistaan tulipalon riskeistä ja mahdollisista nuohoukseen liittyvistä turvallisuuspuutteista pelastuslaitokselle. Tällaisia turvallisuuspuutteita, jotka estävät nuohouksen turvallisen suorittamisen ovat mm. irtonaiset talotikkaat tai katolta puuttuvat lapetikkaat/kattosillat (jos kaltevuus yli 1:8).[2]

Nuohous jakaantuu kahteen päätoimialaan:

  1. Tulisijojen ja savuhormien nuohous
  2. Ilmanvaihtojärjestelmien puhdistus.

Noenpoltto

muokkaa

Eräs nuohouksen toimenpiteistä on noenpoltto tai pikeentymienpoltto, jonka tarkoituksena on puhdistaa savupiippu tai -hormi seinämiin kertyneistä pikeentymistä, joita ei voida mekaanisesti poistaa. Kyseessä on vaativa ja riskialtis työ, jonka tekee nuohousalan ammattilainen nähdessään sen olevan tarpeellista. Noenpoltossa on huomioitava kiinteistön paloturvallisuus. Ammattitaitoinen nuohooja varmistaa että hormi pysyy auki koko palotapahtuman ajan. Jos hormi tukkeutuu, on mahdollista että se halkeaa paineen ja kuumuuden vaikutuksesta. Noki laajenee palaessaan moninkertaiseksi, joten hormin tukkeutuminen on mahdollista.lähde?

Noenpoltossa savuhormi lämmitetään ensin reilulla lämmityksellä mahdollisimman lämpimäksi (parhaiten se onnistuu talviajan runsaan lämmityksen jälkeen). Sen jälkeen nuohooja sytyttää hormiin tulen yleensä piipun yläosasta. Ennen noenpolton aloittamista nuohooja tarkistaa savuhormin kunnon, varaa alkusammutusvälineitä ja ilmoittaa poltosta aluehälytyskeskukseen. Kun pikeytymä on saatu syttymään, annetaan sen palaa itsekseen loppuun asti tarkkaillen tapahtumaa. Noenpoltto kuumentaa voimakkaasti savupiippua ja soveltuu vain ehjälle piipulle.

Itsekseen syttyvä nokipalo on merkki pitkälle pikeentyneestä savupiipusta, joka olisi pitänyt hallitusti polttaa jo aiemmin. Piipun pikeytyminen on seurausta kosteiden tai pihkaisten puiden polttamisesta (mänty, tervaspuu). Myös liian vähäinen palamisilma lisää pikeentymistä.lähde?

Lähteet

muokkaa
  1. Pelastuslaki (379/2011) finlex.fi. Viitattu 06.11.2019.
  2. Turvallinen katto Nalas Oy. Viitattu 14.12.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa