Nukka-angervo

Nukka-angervo (Holodiscus discolor) on ruusukasvien heimoon kuuluva pensas, joka kasvaa luonnonvaraisena läntisessä Pohjois-Amerikassa. Lajin kuvaili ensimmäisenä Frederick Traugott Pursh; nykyisen nimensä se sai Carl Maximowiczilta.

Nukka-angervo
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Rosales
Heimo:	Ruusukasvit Rosaceae
Suku:	Nukka-angervot Holodiscus
Laji:	discolor
Kaksiosainen nimi
Holodiscus discolor (Pursh) Maxim.
Synonyymit
Holodiscus ariifolius (Sm.) Greene Holodiscus franciscanus (Rydb.) Rehder Schizonotus argenteus var. ariifolius (Sm.) Kuntze Schizonotus argenteus var. discolor (Pursh) Kuntze Schizonotus ariifolius (Sm.) Greene Schizonotus discolor (Pursh) Raf. Sericotheca discolor (Pursh) Rydb. Sericotheca franciscana Rydb. Spiraea ariifolia Sm. Spiraea discolor Pursh Thecanisia discolor (Pursh) Raf.
Katso myös
Nukka-angervo Wikispeciesissä   Nukka-angervo Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Ulkonäkö ja koko

Lehdet ovat 5–9 cm pitkiä ja 4–7 cm leveitä.

Nukka-angervo on nopeakasvuinen kesävihanta pensas, joka yleensä saavuttaa 1,2–1,5, joskus jopa 2,1 metrin korkeuden. Vuorottaiset lehdet ovat pieniä, 5–9 senttimetriä pitkiä ja 4–7 senttimetriä leveitä, liuskaisia, nuorina mehukkaan vihreitä.

Valkoiset kukat kasvavat oksista roikkuvista tertuista. Kukkien tuoksu on heikosti makea, sokerimainen. Kasvi kukkii toukokuusta heinäkuuhun. Pölyttyneestä kukasta kypsyy pieni, karvainen hedelmä, joka sisältää yhden siemenen ja on tarpeeksi kevyt lentämään tuulen mukana.

Levinneisyys

Nukka-angervo kasvaa luonnonvaraisena Tyynenmeren luoteisrannikolla ja koko Kaliforniassa monenlaisissa elinympäristöissä, kuten Kalifornian ikivihreissä sekametsissä, Kalifornian tammimetsissä, chaparralissa, rannikon punapuumetsissä, douglaskuusimetsissä, keltamäntymetsissä, komeapihtametsissä ja kontortamäntymetsissä.

Quercus kelloggii-tammilajin hallitsemissa metsissä nukka-angervo kasvaa samoilla paikoilla lännenmyrkkysumakin (Toxicodendron diversilobum), Heteromeles arbutifolian ja Dryopteris argutan kanssa.

Lajia on esiintynyt tilapäisesti myös Ruotsissa.

Elinympäristö

Nukka-angervoa löytyy sekä aukioilta että yleisenä pensaana aluskasvillisuuden joukosta 300–1300 metrin korkeudessa. Laji kasvaa monenlaisissa luontotyypeissä kosteista rannikkometsistä kuivempiin, viileämpiin Kalifornian sisämaan vuoristoihin. Kasvi on sopeutunut kasvamaan paloalttiilla alueilla, ja se on usein ensimmäinen vihreä verso, joka nousee metsäpalosta toipuvalle alueelle. Nukka-angervo esiintyy yleisenä chaparral-kasvustossa, ekosysteemissä, joka on kehittynyt palaessaan säännöllisesti. Lajia voi kasvaa myös hakkuulla raivatuilla alueilla.

Alemmat taksonit

Laji jakautuu seuraaviin muunnoksiin:

• Holodiscus discolor var. discolor
• Holodiscus discolor var. glabrescens (Greenm.) Jeps.
• Holodiscus discolor var. microphyllus (Rydb.) Jeps.

Käyttö

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat ovat aiemmin käyttäneet kasvia moniin tarkoituksiin.

Esineet

Monet heimot ovat käyttäneet nukka-angervon puuta ja kuorta työ- ja huonekalujen valmistukseen. Koska kasvin puuaines on lujaa, sitä on käytetty erityisesti kaivutikkujen, keihäiden, jousien, nuolien, harppuunoiden ja naulojen valmistukseen. Kuten monilla muillakin kasveilla, usein puu kovetettiin ensin tulella ja hiottiin sitten kortteilla kiiltäväksi.

Comox-intiaanit pitävät kukkivaa nukka-angervoa osoituksena parhaasta ajasta voisimpukoiden kaivamiseen.

Lääkkeet

Lummit käyttävät kasvin kukkia ripulilääkkeenä ja lehtiä hauteena. Useat muut alkuperäisheimot, kuten liluet, käyttävät kuumassa vedessä liotettuja marjoja lääkkeeksi ripuliin, isorokkoon ja vesirokkoon sekä verenvahvisteeksi.

Muuta

Nukka-angervo on erityisen arvokas pölytettävä luonnonvaraisille mehiläisille ja perhosille. Se on myös perhoslajien Limenitis lorquini, Papilio eurymedon ja Celastrina ladon toukan ravintokasvi.