Nuijakkaat
Nuijakkaat on kantasienten muotoryhmä, jonka lajeilla on nuijamainen itiöemä. Ne ovat kehitystasoltaan kääväkkäitä, ja sileä itiölava sijaitsee itiöemän sivuilla. Luokitus ei perustu sukulaissuhteisiin vaan itiöemän muotoon.[1] Monien nuijakkaiden sukulaisissa on haaraisia tai pensasmaisia sieniä, joita kutsutaan haarakkaiksi. Raja nuijakkaiden ja haarakkaiden välillä on keinotekoinen ja liukuva. Nuijakkaat ovat haarattomia tai vähähaaraisia, kun taas haarakkaat ovat monihaaraisia.[1][2] On myös nuijamaisia kotelosieniä, kuten maakielet (Geoglossum), mutta nuijakkaat-nimitystä käytetään vain kantasienistä.[1]
Nuijakkaat ovat yleensä kellanruskeita, mutta väri voi vaihdella valkeasta violettiin. Suurin osa on lahottajasieniä, joita tavataan ruohoisilla alueilla, karikkeella tai lahopuulla. Jotkin pienet lajit ovat symbiontteja: esimerkiksi parvikkaat (Multiclavula) ovat jäkälien sieniosakkaita.[1]
Nuijakkaita sisältäviä sukuja muokkaa
Nuijakkaita on ainakin seuraavissa suvuissa:[1][3]
- Purppuranuijakkaat (Alloclavaria)
- Kalvasnuijakkaat (Clavaria)
- Isonuijakkaat (Clavariadelphus)
- Pikarinuijakkaat (Clavicorona
- Oranssinuijakkaat (Clavulinopsis)
- Sammalpuikot (Eocronartium)
- Pölkkysienet (Gomphus)
- Hoikkanuijakkaat (Macrotyphula)
- Parvikkaat (Multiclavula)
- Jauhenuijat (Phleogena)
- Pahkulat (Typhula)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 3. Man–Rih, s. 132–133. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29430-6.
- ↑ Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 1. A–Kar, s. 128. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29428-4.
- ↑ Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.12.2022.