Nina Sadur
Nina Nikolajevna Sadur (o.s. Kolesnikova, ven. Нина Николаевна Садур, 15. lokakuuta 1950 Novosibirsk, Neuvostoliitto – 12. marraskuuta 2023[1]) oli venäläinen proosa- ja näytelmäkirjailija.[2][3][4][5]
Suku ja koulutus muokkaa
Nina Sadur varttui intellektuelliperheessä Novosibirskin työväenluokan asumalähiössä ja koki "vieraantumisen ja kiehtovuuden tunteen tavallista kansaa, 'toista' kohtaan." Hänen äitinsä opetti venäläistä kirjallisuutta iltakoulussa, oli näyttelijänä amatöörinäytelmissä ja hänen isänsä oli runoilija. Sadur aloitti runouden ja proosan kirjoittamisen nuorena. Lapsena Nina oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja luonnosta. Hän halusi hyönteistutkijaksi, mutta päätti sen sijaan jatkaa kirjallisuuden opiskelua, päättäessään että hyönteisten leikkely oli vastoin hänen rakkauttaan luontoa kohtaan.[5]
Sadur osallistui kuudenteen liittovaltion nuorten dramatistien konferenssiin Latviassa ja opiskeli Moskovan kulttuuri-instituutin kirjastotieteen tiedekunnassa. Hän opiskeli näytelmäkirjailija Viktor Rozovin ja kriitikko Inna Višnevskajan johdolla Maksim Gorkin kirjallisuusinstituutissa Moskovassa[3] ja valmistui vuonna 1983.[5] Rahoittaakseen opintojaan hän siivosi Puškin-teatterin tiloja iltaisin.[3][5]
Hän asui vuodesta 1994 lähtien yhteisasunnossa kirjallisuuden opettaja äitinsä ja tyttärensä kirjailija Jekaterina Sadurin kanssa Moskovassa.[5]
Kirjallinen ura muokkaa
Sadur aloitti kirjoittamisen 1970-luvun lopulla ja ensimmäiset tarinat julkaistiin 'Siperian valot' (ven. Сибирские огни) -lehdessä vuonna 1977. Hänen ensimmäinen näytelmänsä 'Ihana nainen' (ven. Чудная баба) julkaistiin vuonna 1981 ja vuodesta 1989 lähtien hän oli Venäjän kirjailijaliiton jäsen. Vuonna 1988 julkaistu 'Punainen paratiisi' (ven. красный рай) [näytelmää ei löydy miltään venäjänkieliseltä sivulta] on raa'an absurdi näytelmä, jossa neuvostoturistit yrittäessään ryöstää Krimin linnoituksesta muinaisten sivilisaatioiden aarteita kohtaavat toistuvasti väkivaltaisen lopun. Vuonna 1999 esitetty Kirill Serebrennikovin ohjaama tv-sarja 'Pääsky' (ven. Ласточка) perustuu Nina Sadurin vuonna 1981 julkaistuun näytelmään 'Siepattu pääsky' (ven. Уличенная ласточка).[4][6][7][3][8]
Sadur on itse kuvaillut tyyliään "illusoorisen" tai "maagisen realismin valtakunnaksi."[3] Häneen vaikuttaneita kirjailijoita ovat Gabriel Garcia Márquez, Ray Bradbury ja Clifford Simak.[5]
Glasnostin aikana useat naiskirjailijat kuuluivat "uuden aallon" teatterin tekijöihin ja herättivät huomiota rohkeilla näytelmillään. Nina Sadur on heistä tunnetuin ja arvostetuin Ljudmila Razumovskajan ja Marija Arbatovan ohella. Hänen tyttärensä Jekaterina Sadur on myös kirjailija. Nina Sadurin proosateksteissä hämärtyvät todellisuuden rajat. Hänen absurdit kertomuksensa kuvaavat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä todellisuutta, joka on hänen mukaansa yhtä lailla absurdi.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Умерла драматург Нина Садур Коммерсантъ. 12.11.2023. Viitattu 13.11.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b Rytkönen, Marja. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 8. Perestroikan aika. Naisten uusi proosa”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 618. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ a b c d e Senelick, Laurence: Historical Dictionary of Russian Theatre. .
- ↑ a b Нина Садур — Фотографии, биография, фильмография — Афиша. afisha.ru.
- ↑ a b c d e f Bessonov, B. L.: Dictionary of Russian Women Writers. , 1994. ISBN 9780313262654.
- ↑ Библиотека БГУ. elib.bsu.by.
- ↑ Нина Николаевна Садур n-shipilov.narod.ru.
- ↑ Нина Садур: «Я в жизни не видела такой чудовищной пошлятины». artkavun.kherson.ua.