Nikolai Tagantsev
Nikolai Stepanovitš Tagantsev (ven. Николай Степанович Таганцев; 3. maaliskuuta (J: 19. helmikuuta) 1843 Penza – 22. maaliskuuta 1923 Pietari)[1] oli venäläinen oikeustieteilijä ja valtiomies, joka osallistui Venäjän keisarikunnan rikoslakien uudistamiseen. Hän myös johti kahta eri komiteaa, jotka käsittelivät Suomen suuriruhtinaskunnan lainsäädäntöön liittyneitä kysymyksiä.
Ura muokkaa
Tagantsev kävi kymnaasin synnyinkaupungissaan Penzassa ja suoritti vuonna 1862 oikeustieteellisen tutkinnon Pietarin yliopistossa sekä myöhemmin jatko-opintoja Saksassa.[1] Hän oli vuodesta 1867 Pietarin keisarillisen lainopillisen koulun professorina, 1867–1871 Pietarin yliopiston apulaisprofessorina ja 1871–1882 varsinaisena professorina sekä 1868–1882 keisarillisen Aleksanterin lyseon rikosoikeuden opettajana. Vuodesta 1881 hän oli Venäjän oikeusministeriön neuvotteleva virkamies ja uutta rikoslakia valmistelleen komitean jäsen.[1][2][3] Tagantsev nimitettiin vuonna 1887 senaattoriksi hallitsevan senaatin kassaatio-osastoon, jonka puheenjohtaja hänestä tuli vuonna 1897.[1][3] Hän sai vuonna 1903 todellisen salaneuvoksen arvon ja samana vuonna nimityksen uuteen rikoslakia valmistelleeseen komissioon, jossa hän näytteli keskeistä osaa. Vuodesta 1906 hän oli Venäjän valtakunnanneuvoston jäsen.[1][2]
Tagantsev toimitti vuosina 1873–1878 valtio- ja rikosoikeutta käsittelevää aikakauslehteä ja julkaisi merkittäviä tutkimuksia Venäjän rikosoikeudesta sekä uuden rikoslain selityksiä ja koottuja tietoja sen soveltamisesta Venäjän oikeuslaitoksessa.[1] Tagantsev oli mielipiteiltään liberaali. Hän vastusti kuolemanrangaistusta ja puolusti yhtä syytetyistä vuosien 1877–1878 poliittisessa 193:n oikeudenkäynnissä.[2] Tagantsev valittiin joulukuussa 1917 Venäjän tiedeakatemian kunniajäseneksi. Kuoltuaan vuonna 1923 hänet haudattiin Pietarin Mitrofanin hautausmaalle, joka on sittemmin hävitetty.[1]
Vaikutus Suomeen muokkaa
Tagantsev johti komissiota, joka tarkisti Suomen säätyvaltiopäivien vuonna 1888 hyväksymän Suomen rikoslain yhteensopivuutta Venäjän lainsäädännön kanssa. Komission huomautusten vuoksi keisari Aleksanteri III ei vahvistanut rikoslakia ennen kuin valtiopäivät olivat vuosina 1891–1894 hyväksyneet siihen joukon muutoksia. Suomessa menettelyä pidettiin Suomen oikeuksien loukkauksena. Tagantsev johti myös ensimmäisen sortokauden aikana vuosina 1904–1905 toiminutta niin sanottua Tagantsevin komiteaa eli suomalais-venäläistä sekakomiteaa, jonka tuli määritellä Suomea koskevan yleisvaltakunnallisen lainsäädännön ja paikallisen lainsäädännön väliset rajat. Komitean työ keskeytyi vuoden 1905 vallankumouksen ja suurlakon seurauksena.[3]
Muuta muokkaa
Nikolai Tagantsevin poika Vladimir Tagantsev oli keskushenkilö bolševikkien valtaa vastaan suunnatussa niin sanotussa Tagantsevin salaliitossa, jonka paljastumista vuonna 1921 bolševikkihallinto käytti poliittisen vainon verukkeena.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Birth of Nikolai S. Tagantsev, Russian lawyer (englanniksi) Presidential Library. Viitattu 17.1.2021.
- ↑ a b c Tagantsev, Nikolai Stepanovich (englanniksi) The Great Soviet Encyclopedia (1979), The Free Dictionary. Viitattu 17.1.2021.
- ↑ a b c Pertti Luntinen: Tagantsev, Nikolai Stepanovitsh (1843 - 1923) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Nils Torvalds: Muodonmuutoksia – Venäjän pitkä vuosisata 1900–2008, s. 98. Sitran raportteja 78. Sitra, Helsinki 2008. Teoksen verkkoversio