Avaa päävalikko
Nikolai Morozov vuonna 1910.

Nikolai Aleksandrovitš Morozov (ven. Никола́й Алекса́ндрович Моро́зов, 7. heinäkuuta (J: 25. kesäkuuta) 1854 nykyisen Jaroslavlin alueen Nekouzin piirin Borok – 30. heinäkuuta 1946 Borok) oli venäläinen vallankumouksellinen narodnikki, kirjailija ja tiedemies.

Nikolai Morozov oli kartanonherran ja maaorjanaisen poika. Vuonna 1874 hän liittyi tšaikovskilaiseen narodnikkikerhoon ja levitti vallankumouksellista propagandaa talonpoikien keskuuteen. Saman vuoden lopulla hän matkusti Geneveen. Palattuaan Venäjälle hänet pidätettiin, mutta vapautettiin ns. 193:n oikeudenkäynnissä. Vuonna 1878 Morozov liittyi Zemlja i voljaan ja toimi vuodesta 1879 lähtien Narodnaja voljan toimeenpanevan komitean jäsenenä. Seuraavan vuoden alussa hän matkusti ulkomaille ja tutustui Lontoossa Karl Marxiin. Yrittäessään palata laittomasti Venäjälle hän joutui pidätetyksi. Ns. 20:n oikeudenkäynnissä vuonna 1882 Morozov tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen. Hän kärsi rangaistusta Pähkinälinnan vankilan eristyssellissä vuoteen 1905 saakka.[1]

Morozovin ensimmäinen runokokoelma Iz-za rešetki (”Ristikon takaa”) julkaistiin Genevessä vuonna 1877. Hänen Pähkinälinnan vankilassa kirjoittamansa vallankumousrunot julkaistiin kokoelmina Iz sten nevoli (”Vankilan seinien sisältä”, 1906) ja Zvjozdnyje pesni (”Tähtien lauluja”, 1910). Jälkimmäisen kirjan takia Morozov sai vuonna 1911 vuoden pituisen vankilatuomion. Muistelmateos Povesti mojei žizni (”Elämäni tarinat”, 1916–1918) kertoo Venäjän vallankumousliikkeen historiasta. Vuodesta 1918 lähtien aina kuolemaansa saakka Morozov toimi Lesgaftin luonnontieteellisen instituutin johtajana. Hän on kirjoittanut lukuisia tutkimuksia eri tieteenaloilta. Morozovin etupäässä astronomisiin ilmiöihin perustuvat yritykset tulkita uudelleen ihmiskunnan ja kristinuskon historiaa ovat tieteellisesti kestämättömiä.[1] Nikolai Morozov oli ensimmäinen venäläinen tiedemies joka teoksessaan "Христос. История человечества в естественнонаучном освещении" alkoi epäillä, että perinteisissä historiallisissa aikajanoissa on niin sanotusti ilmaa välissä eli maailmanhistoria olisikin oletettua lyhyempi. Morozov päätteli, että Jeesuksen historiallinen prototyyppi oli Basileios Suuri ja että Jeesus ristiinnaulittiin vuonna 368. Morozovin jälkeen samaan asiaan paneutui venäläinen matemaatikko Anatoli Fomenko, joka siirsi historiankirjoitusta vielä seitsemänsataa vuotta lisää (Uusi kronologia).

Nikolai Morozovin mukaan on nimetty pienplaneetta Morosovia, kuun kääntöpuolen kraatteri sekä Leningradin alueen Seuloskoin piirissä sijaitseva Pähkinälinnan ruutitehtaan taajama. Hänet on palkittu Leninin ja työn punaisen lipun kunniamerkeillä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 16, s. 580. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1974.