Avaa päävalikko
Nikolai Miljutin, Ivan Požalostinin piirros vuodelta 1883.

Nikolai Aleksejevitš Miljutin (ven. Николай Алексеевич Милютин; 18. kesäkuuta (J: 6. kesäkuuta) 1818 Moskova7. helmikuuta (J: 26. tammikuuta) 1872 Moskova)[1] oli venäläinen valtiomies, jolla oli merkittävä rooli vuonna 1861 toteutetussa maaorjien vapauttamisessa sekä Puolan 1860-luvun uudistuksissa.

Miljutin aloitti uransa Venäjän sisäministeriössä vain 17-vuotiaana ja yleni nopeasti. 1840-luvun alussa hänen vastuullaan oli Pietarin, Moskovan ja Odessan paikallishallinnon uudistaminen.[1] Hänestä tuli 1855 sisäministeriksi kohonneen Sergei Lanskoin oikea käsi ja 1859 apulaissisäministeri. Maaorjien vapauttaminen ja paikallisen itsehallinnon luominen Venäjän maaseudulle oli ollut Miljutinin unelmana jo nuoruudesta lähtien. Hänellä oli johtava rooli 3. maaliskuuta 1861 annetun niin sanotun vapautusmanifestin valmistelussa ja muotoilussa.[2][1] Hän onnistui yhdessä muiden kanssa poistattamaan manifestista eräitä konservatiivisten tahojen vaatimia kyseenalaisia lisäyksiä.[1] Miljutin ja Lanskoi joutuivat molemmat eroamaan viroistaan huhtikuussa 1861, sillä tsaari Aleksanteri II halusi lepytellä maaorjuuden lakkauttamisen vastustajia. Sen jälkeen Miljutin vietti pari vuotta ulkomailla hoitamassa terveyttään.[2]

Miljutin kutsuttiin Puolan kapinan kukistamisen jälkeen syksyllä 1863 tutkimaan Puolassa tarpeellisia uudistuksia yhdessä kansallismielisten Juri Samarinin ja Vladimir Tšerkasskin kanssa. Seuraavana vuonna Miljutin ja Tšerkasski laativat ehdotuksen Puolassa toteuttavista toimenpiteistä, jotka koskivat lähes kaikkia valtiollisen elämän alueita. Uudistusten sivutarkoituksena oli heikentää puolalaista nationalismia ja kansallisuutta. Keskeisimmässä asemassa oli jälleen maareformi: kaikki vuoden 1807 jälkeen nimellisesti vapautetut talonpojat saivat todellisen omistusoikeuden viljelemäänsä maahan ja heidät vapautettiin päivätyövelvollisuudesta. Valtio lunasti maat talonpoikien puolesta vähäistä korvausta vastaan. Tämä tapahtui suurmaanomistajien kustannuksella, jotka Miljutinin mielestä muodostivat puolalaisnationalismin ytimen. Lisäksi roomalaiskatolisen kirkon asemaa heikennettiin ja kaikki sen papit ja munkit erotettiin koululaitoksen palveluksesta. Miljutin nimitettiin Puolan ministerivaltiosihteeriksi, mutta hän joutui jäämään eläkkeelle vuonna 1866 saatuaan halvauskohtauksen.[2][1]

Nikolai Miljutinin veli oli sotaministeri Dmitri Miljutin.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Nikolay Alekseyevich Milyutin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.8.2013.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1913), s. 511–512 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.8.2013.