Nikkelikarbonaatti
Nikkelikarbonaatti (NiCO3) on nikkeli- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa lasin, katalyyttien ja muiden nikkeliyhdisteiden valmistukseen.
| Nikkelikarbonaatti | |
|---|---|
-carbonate.jpg) |
|
carbonate.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NiCO3 |
| Moolimassa | 118,7 |
| Ulkomuoto | Vihreää kiteistä ainetta[1] |
| Sulamispiste | Hajoaa ennen sulamispistettään |
| Tiheys | 2,6 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa nikkelikarbonaatti on vaaleanvihreää kiteistä ainetta. Kidevedettömän muodon lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen heksahydraatti (NiCO3·6H2O) ja niin kutsuttu emäksinen nikkelikarbonaatti (Ni5(OH)6(CO3)2·4H2O), jota voidaan myös pitää nikkelikarbonaatin ja nikkelihydroksidin seoksena. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee happoliuoksiin, jolloin vapautuu hiilidioksidia. Kuumennettaessa nikkelikarbonaattia noin 450 °C:n lämpötilaan se hajoaa hiilidioksidiksi ja nikkelioksidiksi. Muiden nikkeliyhdisteiden tavoin nikkelikarbonaatti on karsinogeenista.[1][2][3][4][5]
- NiCO3 → NiO + CO2
Valmistus ja käyttö muokkaa
Nikkelikarbonaattia voidaan valmistaa saostamalla nikkelisulfaattiliuoksesta natriumvetykarbonaatin tai -karbonaatin avulla. Käytettäessä jälkimmäistä muodostuu emäksistä nikkelikarbonaattia. Toinen tapa yhdisteen valmistukseen on liuottaa nikkeliä ammoniumkarbonaattiliuokseen ja johtaa liuokseen hiilidioksidia. Tämän jälkeen liuoksesta haihdutetaan ammoniakki ja hiilidioksidiylimäärä pois, jolloin nikkelikarbonaatti saostuu.[1][3][4][5]
- NiSO4 + NaHCO3 → NiCO3 + NaHSO4
Nikkelikarbonaattia käytetään värittömän lasin, nikkeliyhdisteiden, esimerkiksi nikkelinitraatin, ja rasvojen kovettamisessa käytettävien katalyyttien valmistuksessa. Sitä voidaan käyttää myös keramiikan värjäämiseen, apuaineena päällystettäessä muita metalleja nikkelillä elektrolyyttisesti ja tyhjiöputkissa.[1][3][4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: aanitkemikaalit, s. 207. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Nikkelikarbonaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 23.8.2016
- ↑ a b c D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.8.2016
- ↑ a b c Keith Lascelles, Lindsay G. Morgan, David Nicholls & Detmar Beyersmann: Nickel Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.8.2016
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 686. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 436. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.8.2016). (englanniksi)