Niittysuppilohämähäkki

suppilohämähäkkien heimoon kuuluva hämähäkkilaji

Niittysuppilohämähäkki eli suppilohämähäkki (Agelena labyrinthica) on suppilohämähäkkeihin kuuluva keskikokoinen hämähäkkilaji. Se oli luokiteltu Suomesta hävinneeksi mutta on sittemmin palannut lajistoon. Vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa se on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi (VU).[1]

Niittysuppilohämähäkki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida
Alaluokka: Micrura
Lahko: Hämähäkit Araneae
Alalahko: Aitohämähäkit Opisthothelae
Osalahko: Araneomorphae
Yläheimo: Agelenoidea
Heimo: Suppilohämähäkit Agelenidae
Suku: Agelena
Laji: labyrinthica
Kaksiosainen nimi

Agelena labyrinthica
(Clerck, 1757)

Katso myös

  Niittysuppilohämähäkki Wikispeciesissä
  Niittysuppilohämähäkki Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Niittysuppilohämähäkki on keskikokoinen hämähäkkilaji, jonka koiraiden ruumis on 8–12 mm pitkä ja naaraiden 10–14 mm pitkä. Eturuumis on ruskea, takaruumis harmaansävyinen. Eturuumiin selkäpuolella on kaksi leveää, eteenpäin kapenevaa tummanruskeaa pitkittäisjuovaa. Takaruumiissa on vaalea pitkittäissuuntainen juova ja sen molemmin puolin tummemmat alueet. Vaalean juovan päällä on jono V-kirjaimen muotoisia vaaleita täpliä. Suppilohämähäkeille tyypilliseen tapaan takaruumiin kärjen kehruunystyjen toinen pari on huomattavan pitkä. Raajat ovat pitkät ja ruskeankirjavat.[2][3]

Levinneisyys

muokkaa

Niittysuppilohämähäkki elää suurimmassa osassa Eurooppaa. Suomessa laji on kuitenkin harvinainen ja sen nykyinen levinneisyys painottuu Ahvenanmaalle sekä Hankoniemelle, jossa se on paikoin jopa runsas.[3][4]

Elintavat

muokkaa

Niittysuppilohämähäkkiä tavataan kuivilla ja aurinkoisilla, matalakasvustoisilla niityillä ja pensaikoissa. Hämähäkki tekee tyypillisen, laajan mattomaisen verkkonsa pensaaseen tai matalaan kasvillisuuteen harvoin yli metrin korkeudelle maanpinnasta. Verkko on hyvin tiheä ja saattaa olla paikoin miltei läpinäkymätön. Verkko johtaa putkimaiseen seittimuodostumaan, jossa hämähäkki piileskelee. Verkon yläpuolelle hämähäkki kutoo joukon seittirihmoja, jotka pyydystävät verkon yli lentävät tai hyppäävät hyönteiset. Saaliin päädyttyä verkkoon, hämähäkki syöksyy piilopaikastaan, lamauttaa sen ja raahaa tunneliinsa.[3]

Hämähäkit ovat täysikasvuisia heinäkuusta alkaen. Koiraat liikkuvat etsimässä naaraita ja parittelu tapahtuu naaraan verkon tunnelissa, jonka yhteyteen naaras myös myöhemmin rakentaa munakotelon. Munakotelon luokse vie monimutkainen käytävälabyrintti, josta laji on saanut tieteellisen nimensäkin[5]. Pariskunta pysyttelee yhdessä muutaman viikon ajan ja naaras vartioi munia kuolemaansa saakka. Poikaset elävät aluksi vararavintonsa turvin, talvehtivat pesässä ja lähtevät liikkeelle vasta seuraavana keväänä.[2][3]

Suomesta laji oli kadoksissa 45 vuoden ajan. Viimeinen havainto niittysuppilohämähäkistä oli pitkään Hankoniemeltä vuonna 1955 kunnes vuodesta 2000 lähtien sitä on jälleen havaittu Hankoniemellä sekä saaristossa. Häviämisen syyksi on arveltu karjanhoidossa tapahtuneiden muutosten aiheuttamaa sopivien elinympäristöjen umpeenkasvua.[4]

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa