Niittoyökkönen

perhoslaji

Niittoyökkönen (Euclidia glyphica) on alkukesän erittäin yleinen pienehkö yökköslaji. Yökkösille melko poikkeuksellisesti se on aktiivinen päiväaikaan.

Niittoyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Hämyköt Erebidae[1]
Alaheimo: Ritariyökköset Erebinae
Suku: Euclidia
Laji: glyphica
Kaksiosainen nimi

Euclidia glyphica
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Niittoyökkönen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Yökkönen, jonka olemus tuo helposti mieleen mittariperhoset. Etusiivet ovat harmaanruskeat. Niiden poikki kulkee kaksi ohutta valkoista poikkiviirua, jotka ovat siiven keskiosan puolelta paksulti suklaanruskealla varjostuneet. Lisäksi siiven kärkiosassa, etureunassa on selvä suklaanruskea täplä. Takasiivet ovat kirkkaan keltaiset, tyviosastaan ja ulkoreunasta ruskeat ja niissä on mustanharmaa poikkiraita. Pää ja keskiruumis ovat ruskeat, takaruumis lähinnä harmaa. Perhosen lepoasento heinikossa on hyvin tyypillisen kolmiomainen pää ylöspäin. Siipien kärkiväli on 27–30 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Levinneisyysalue ulottuu läntisimmästä Euroopasta Mongoliaan saakka[5] Suomessa niittoyökköstä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lentoaika alkaa toukokuun puolivälissä ja jatkuu aina heinäkuulle saakka. Lennon huippukausi on kesäkuussa.[6]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Erittäin yleinen ja runsaslukuinen perhoslaji, jota tavataan niityillä, pelloilla ja tienpientareilla. Perhoset lentävät päivällä auringonpaisteessa lyhyitä matkoja kerrallaan ja laskeutuvat heinille heti auringon mennessä pilveen. Ne myös lähtevät häiriöstä helposti lentoon. Toukka koteloituu ohuen kotelokopan sisään maahan ja kotelo talvehtii.[4][5]

Ravintokasvi muokkaa

Toukka elää erityisesti apiloilla (Trifolium), mutta myös muilla hernekasveilla ja orvokeilla (Viola).[4]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa