Niilo Saraste
Niilo Saraste, nimi alunperin Nikolai Bogdanoff (4. helmikuuta 1880 Hämeenlinna – 28. marraskuuta 1938 Kuopio) oli suomalainen sotilaskapellimestari, musiikkiluutnantti ja säveltäjä. Hän palveli soittajana ja kapellimestarina Venäjän keisarillisessa armeijassa ja itsenäisen Suomen armeijassa.[1][2][3]
Saraste pestautui 12-vuotiaana soittajaoppilaaksi Oraskin jalkaväkirykmenttiin ja oli siellä oppilaana kuusi vuotta. Hän suoritti asevelvollisuutensa Suomessa ja saatuaan ylennyksen soittaja-aliupseeriksi hän siirtyi suomenmaalaisen kaartinrykmentin soittokuntaan Pietariin ja jatkoi täällä musiikkiopintojaan muun muassa Pietarin konservatoriossa. Saraste erosi sotapalveluksesta 1909 ja oli sitten työssä valtionrautateillä Pietarin Suomen asemalla johtaen työnsä sikäläistä suomalaista torvisoittokuntaa.[1]
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua 1914 hänet kutsuttiin uudelleen sotapalvelukseen ja hän toimi sodan ajan 3. suomenmaalaisen tykistöprikaatin kapellimestarina. Saraste liittyi vuonna 1918 Suomen armeijaan ja toimi 1918–1927 Savon jääkärirykmentin, 1927–1929 11/SPrm:n ja vuodesta 1929 Pohjan Rykmentin kapellimestarina. Hän sävelsi useita sotilas- ja surumarsseja ja sovitti sotilassoittokunnille laajan ohjelmiston musiikkia.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Kuolleita, Helsingin Sanomat, 29.11.1938, nro 323, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Erja Saraste : Saraste – vaan ei sukua, Sarlin-sukusivusto 12.11.2017
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat, 30.11.1938, nro 324, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot