Niilo Jönsinpoika Oxenstierna
Niilo Jönsinpoika Oxenstierna (ruots. Nils Jönsson Oxenstierna) (1390-luku – 1450/1451) oli ruotsalainen rälssimies ja valtionhoitaja vuonna 1448.[1]
| Niilo Jönsinpoika (Oxenstierna) | |
|---|---|
| Ruotsin valtionhoitaja | |
| Valtakausi |
tammikuu – 20. kesäkuuta 1448 (yhdessä Pentti Jönsinpojan kanssa) |
| Syntynyt |
1390-luku, viimeistään 1394 Ruotsi |
| Kuollut |
noin 1450 (noin 55) Ruotsi |
| Puoliso |
Kristina Ivarsdotter Kristina Petersdotter Katarina Karlsdotter |
| Lapset | Eerik |
| Suku | Oxenstierna |
| Isä | Jöns Bengtinpoika Oxenstierna vanhempi |
| Äiti | Märta Finvidsdotter |
| Uskonto | katolinen kirkko |
Niilo oli valtaneuvos viimeistään vuodesta 1432, Borgholmin käskynhaltija vuodesta 1436, Stäkeholmin käskynhaltija vuodesta 1438, Nyköpingshusin käskynhaltija vuodesta 1442 vuoteen 1448 ja ritari vuodesta 1441.
Niilo Jönsinpoika kuului aatelisiin, jotka vuosina 1432–34 tukivat kirkollista vastarintaa Eerik Pommerilaista vastaan. Vuonna 1434 Niilo osallistui kansannousuun Eerikiä vastaan ja kuului vuoteen 1441 asti valtakuntaa johtaneeseen neuvostoon. Unionikuningas Kristoffer Baijerilaisen aikana Niilo kuului vuodesta 1445 valtionhoitajakollegioon, joka hallitsi maata kuninkaan ollessa poissa. Kristofferin kuoltua Niilo toimi yhdessä veljensä Pentti Jönsinpoika Oxenstiernan kanssa Ruotsin valtionhoitajana tammikuusta kesäkuuhun 1448, kunnes Kaarle Knuutinpoika valittiin vaaleilla Ruotsin kuninkaaksi. Niilo oli kannattanut kuninkaaksi omaa poikaansa Eerikiä, ja kuninkaanvaalien jälkeen hän kuului kuningasta vastustaneeseen oppositioon. Tämän seurauksena hänen menetti vuonna 1448 Nyköpingshusin ja vuonna 1450 Örebron linnan.
