Niilinliki

Niilinliki (Kobus megaceros) on osissa Etelä-Sudania ja Etiopiaa tavattava antilooppi. Sitä esiintyy etenkin Suddin kosteikkoalueella Etelä-Sudanissa. Lajia uhkaavat esimerkiksi paikalliset konfliktit. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Niilinliki
Sitatunga a voduška abok 7988.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Suku: Kobus
Laji: megaceros
Kaksiosainen nimi

Kobus megaceros
Fitzinger, 1855

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Niilinliki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Niilinliki Commonsissa

TaksonomiaMuokkaa

Niilinlikin kuvaili tieteelle Leopold Fitzinger vuonna 1855.[1] Laji on monotyyppinen eli sitä ei jaeta alalajeihin.[2]

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Niilinlikinaaraat ovat uroksia pienempiä. Urokset painavat 90-120 kg, niiden ruumiin pituus on 160-180 cm ja säkäkorkeus 100-105 cm. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 60-90 kg, 130-170 cm ja 80-85 cm. Myös urosten ja naaraiden väritys poikkeaa toisistaan. Urosten turkki on väritykseltään tumman mahonkinen tai ruskeanmusta. Niiden harteilla on valkoinen satulakuvio, Tummassa naamassa on valkoinen laikku. Naaraiden ja keskenkasvuisten yksilöiden turkki on väriltään kullanruskea. Urosten ja naaraiden turkki on suhteellisen pörröinen ja pitkä. Uroksilla kasvavat lyyran muotoiset pitkät sarvet, jotka kaartuvat taakse ja kärjistä ylös. Nuoret urokset kasvattavat sarvensa jo ennen, kuin ne saavat täysikasvuisten urosten värityksen.[2]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Niilinlikin levinneisyysalue käsittää osia Etelä-Sudanista ja Etiopiata. Sudanissa sen suurempi levinneisyysalue käsittää Suddin kosteikkoalueen Sobatjoen ja Valkoisen-Niilin varrella. Toinen pienempi levinneisyysalue käsittää Macharin suoalueen Etiopian vastaisella rajalla, sekä pienen osan Gambellan kansallispuistota Etiopian puolella rajaa.[1]

Niilinlikin elinympäristö käsittää kausittain tulvivia kosteikko- ja ruohikkoalueita. Tavallisimmin niitä tavataan syvempien vesien reunamilla matalassa vedessä veden korkeuden ollessa 10–40 cm.[1] Liikkuessaan ne seurailevat syvemmän veden ja kuivan maan rajaa.[2]

ElintavatMuokkaa

 
Keskenkasvuinen uros.

Niilinlikiä tavataan laumoissa, joihin voi kuulua 50:stä useampaan sataa yksilöä. Laumat käsittävät yleensä uroksia ja naaraita, mutta urokset muodostavat myös omia poikamieslaumojaan. Sekalaumoissa on yleensä hallitseva uros, jonka tunnistaa täysin kehittyneistä valkoisista kuvioistaan. Se suvaitsee keskenkasvuisia uroksia, joilla kuviot eivät ole vielä kokonaan kehittyneet. Sen sijaan täysikasvuiset urokset ottavat yhteen sarvillaan. Niilinlikit ovat päiväaktiivisia. Aktiivisimmillaan ne ovat aamuisin ja myöhään päivällä.[2]

Niilinlikit käyttävät ravinnokseen pääasiassa ruohoja ja muuta kosteikkoalueella esiintyviä kasveja. Niiden levinneisyysalueella ei ole erityisen monia petoeläimiä. Alueen harvoihin petoeläimiin lukeutuvat leijona, leopardi ja niilinkrokotiili. Niilinlikit eivät pysty juoksemaan kovin nopeasti kuivalla maalla.[2]

Niilinlikin tiineys kestää 240 päivää. Poikasia on kerrallaan yksi ja ne syntyvät tavallisesti marraskuun ja tammikuun välisenä aikana. Naaraat synnyttävän vuosittain. Vastasyntynyt poikanen piilottelee parin viikon ajan ja emo käy ajoittain imettämässä sitä. Emo imettää poikastaan kaikkiaan 5–6 kuukautta ja se kasvaa sukukypsäksi 19–20 kuukauden ikäisenä. Niilinlikit voivat elää 21-vuotiaiksi.[2]

Uhat ja suojeluMuokkaa

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt niilinlikin erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Kantojen uskotaan laskeneen 50 % kuluneen 15-vuoden aikana. Vielä vuonna 1980 Etelä-Sudanissa arvioitiin olevan 12 000–32 000 yksilöä ja Etiopiassa vuonna 1988 1 000. Vuonna 2007 ilmasta käsin tehdyssä laskennassa Etelä-Sudanissa havaittiin 4 291 yksilöä. Vuoden 2013 lopussa puhjenneella Etelä-Sudanin sisällissodalla oli huomattava vaikutus niilinlikien kantaan. Sodan molemmat osapuolet ovat kaataneet tuhansia antilooppeja alueella. Suddin alueella laidunnetaan myös suurta määrää nautakarjaa. Myös kaavailulla Jonglein kanavalla saattaa olla tuhoisa vaikutus kantaan.[1]

Etelä-Sudanissa niilinlikin levinneisyysalue käsittää kolme suojeltua aluetta, jolta kannat kuitenkin liikkuvat edes takaisin suojellun ja muun alueen välillä. Etiopiassa pieni määrä niilinlikejä esiintyy Gambelan kansallispuistossa. Niilinlikejä on myös eläintarhoissa, joissa ne polveutuvat kuitenkin huomattavan pienestä määrästä eri yksilöitä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f IUCN SSC Antelope Specialist Group: Kobus megaceros IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 62-63. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6. (englanniksi)