Nicolas Sinebrychoff
Nicolas Sinebrychoff (17. heinäkuuta 1856 Helsinki – 21. heinäkuuta 1896 Espoo) oli venäläistä sukua ollut suomalainen liikemies ja kauppaneuvos, joka toimi sukunsa omistaman Sinebrychoffin panimon toimitusjohtajana vuosina 1878–1886.[1]
Elämänvaiheet muokkaa
Nicolas Sinebrychoff oli iäkkäänä avioituneen, upporikkaan kauppaneuvoksen Pavel Sinebrychoffin ja tämän puolison Anna Sinebrychoffin vanhempi poika. Häntä valmennettiin perheyrityksen johtoon lähettämällä hänet nuorena opintomatkoille eri Euroopan maihin ja lyypekkiläisen kauppahuoneen palvelukseen. Hän tuli Sinebrychoffin panimon palvelukseen vuonna 1875. Jo kolme vuotta myöhemmin 79-vuotias Pavel Sinebrychoff luovutti toimitusjohtajan tehtävät 22-vuotiaalle pojalleen Nicolakselle.[1]
Panimo menestyi Nicolas Sinebrychoffin johdossa hyvin ja uusi viinanpolttimo valmistui vuonna 1880. Hän joutui luopumaan toimitusjohtajan tehtävästä vuonna 1886 sairastuttuaan tuberkuloosiin. Perheyritys muutettiin vuonna 1888 osakeyhtiöksi, jonka johtoon tuli hänen nuorempi veljensä Paul Sinebrychoff. Nicolas oli vielä lyhyen aikaa yhtiön hallituksen jäsenenä ja viimeksi sen tilintarkastajana. Hän sai vuonna 1891 kauppaneuvoksen arvonimen. Kuollessaan tuberkuloosiin vuonna 1896 hän oli pahasti velkaantunut. Hän oli joutunut jo vuonna 1888 panttaamaan omistamansa Sinebrychoff Ab:n osakkeet äidilleen lainaa vastaan.[1]
Sinebrychoff harrasti purjehdusta ja kuului pursiseura Nyländska Jaktklubbeniin (NJK). Seuran ensimmäinen paviljonki rakennettiin vuonna 1881 Mössenholmenin saarelle, Sinebrychoffin perheen Espoossa omistaman Hagalundin kartanon maille. Sinebrychoff maksoi vuonna 1885 paviljongin siirron Helsingin edustalle Valkosaareen, jossa seura edelleen toimii. Tämän ansiosta hänet valittiin vain 28-vuotiaana NJK:n historian nuorimmaksi kommodoriksi.[2] Hän toimi seuran kommodorina vuosina 1885–1889 ja 1892–1893.[1] Vuonna 1886 hän lahjoitti seuralle kiertopalkinnoksi Pietarissa teettämänsä maljan, niin sanotun Sinebrychoffin pokaalin, joka on edelleen käytössä. Se on nykyään Kruunuvuorenselällä käytävän Nicolas Sinebrychoff Challenge -nimisen purjehduskilpailun palkintona.[2]
Sinebrychoffin puoliso oli vapaaherratar Anna Nordenstam (1854–1944), vaikutusvaltaisen senaattori Johan Mauritz Nordenstamin ja Olga Panovan tytär. Nuorempi Anna Sinebrychoff oli kuollessaan vuonna 1944 Suomen viimeinen Sinebrychoff-niminen henkilö.[1] Nicolas ja Anna Sinebrychoffin ainoa lapsi oli kirjailija Olga ”Olly” Donner, joka meni naimisiin insinööri Uno Donnerin kanssa.[3]
Sinebrychoff omisti vuodesta 1890 eteläisessä Espoossa Björnholmin eli Karhusaaren tilan, joka lohkaistiin hänen veljensä perimän Hagalundin kartanon maista. Hän rakennutti sinne arkkitehti K. A. Wreden suunnitteleman huvilan eli Sinebrychoffin huvilan, joka on nykyään Espoon kaupungin omistama Karhusaaren taidekeskus.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Mäkilä-Alitalo, Anneli: Kauppaneuvos Nicolas Sinebrychoff (1856–1896). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Niutanen, Terttu (toim.): Sinebrychoffit – osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa, s. 12. Sinebrychoff 2009. Viitattu 30.10.2015.
- ↑ Mäkelä-Alitalo, Anneli: ”Sinebrychoffien perhehistoriaa Suomessa”, Sinebrychoffit, s. 30–31, 71–72. Kirjoittajat Anneli Mäkelä-Alitalo, Sakari Heikkinen ja Minerva Keltanen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2009.
- ↑ Nevalainen, Mari: Värikästä elämää Espoon kartanoilla: Sinebrychoffien Hagalund. Eläköön eilinen -blogi 22.9.2013. Viitattu 30.10.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
- Sinebrychoff, Nicholas hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)