Nicolas Sinebrychoff

Nicolas Sinebrychoff (17. heinäkuuta 1856 Helsinki21. heinäkuuta 1896 Espoo) oli venäläistä sukua ollut suomalainen liikemies ja kauppaneuvos, joka toimi sukunsa omistaman Sinebrychoffin panimon toimitusjohtajana vuosina 1878–1886.[1]

Nicolas ja Anna Sinebrychoff vuonna 1879. (Valokuva Daniel Nyblin.)

Nicolas Sinebrychoff oli iäkkäänä avioituneen, upporikkaan kauppaneuvoksen Pavel Sinebrychoffin ja tämän puolison Anna Sinebrychoffin vanhempi poika. Häntä valmennettiin perheyrityksen johtoon lähettämällä hänet nuorena opintomatkoille eri Euroopan maihin ja lyypekkiläisen kauppahuoneen palvelukseen. Hän tuli Sinebrychoffin panimon palvelukseen vuonna 1875. Jo kolme vuotta myöhemmin 79-vuotias Pavel Sinebrychoff luovutti toimitusjohtajan tehtävät 22-vuotiaalle pojalleen Nicolakselle. Panimo menestyi hänen johdossaan hyvin ja uusi viinanpolttimo valmistui vuonna 1880. Nicolas Sinebrychoff joutui luopumaan toimitusjohtajan tehtävästä vuonna 1886 sairastuttuaan tuberkuloosiin. Perheyritys muutettiin vuonna 1888 osakeyhtiöksi, jonka johtoon tuli hänen nuorempi veljensä Paul Sinebrychoff. Nicolas oli vielä lyhyen aikaa yhtiön hallituksen jäsenenä ja viimeeksi sen tilintarkastajana. Hän sai vuonna 1891 kauppaneuvoksen arvonimen. Kuollessaan tuberkuloosiin vuonna 1896 hän oli pahasti velkaantunut. Hän oli joutunut jo vuonna 1888 panttaamaan omistamansa Sinebrychoff Ab:n osakkeet äidilleen lainaa vastaan.[1]

Nicolas Sinebrychoff harrasti purjehdusta ja kuului pursiseura Nyländska Jaktklubbeniin (NJK). Seuran ensimmäinen paviljonki rakennettiin vuonna 1881 Mössenholmenin saarelle, Sinebrychoffin perheen Espoossa omistaman Hagalundin kartanon maille. Nicolas Sinebrychoff maksoi vuonna 1885 paviljongin siirron Helsingin edustalle Valkosaareen, jossa seura edelleen toimii. Tästä hyvästä hänet valittiin vain 28-vuotiaana NJK:n historian nuorimmaksi kommodoriksi.[2] Hän toimi seuran kommodorina vuosina 1885–1889 ja 1892–1893.[1] Vuonna 1886 Sinebrychoff lahjoitti seuralle kiertopalkinnoksi Pietarissa teettämänsä maljan, niin sanotun Sinebrychoffin pokaalin, joka on edelleen käytössä. Se on nykyään Kruunuvuorenselällä käytävän Nicolas Sinebrychoff Challenge -nimisen purjehduskilpailun palkintona.[2]

Nicolas Sinebrychoffin puoliso oli vapaaherratar Anna Nordenstam, vaikutusvaltaisen senaattori Johan Mauritz Nordenstamin tytär. Nuorempi Anna Sinebrychoff oli kuollessaan vuonna 1944 Suomen viimeinen Sinebrychoff-niminen henkilö.[1] Nicolas ja Anna Sinebrychoffin ainoa lapsi oli kirjailija Olga ”Olly” Donner, joka nai insinööri Uno Donnerin.[3]

Nicolas Sinebrychoff omisti vuodesta 1890 eteläisessä Espoossa Björnholmin eli Karhusaaren tilan, joka lohkaistiin hänen veljensä perimän Hagalundin kartanon maista. Hän rakennutti sinne arkkitehti K. A. Wreden suunnitteleman huvilan eli Sinebrychoffin huvilan, joka on nykyään Espoon kaupungin omistama Karhusaaren taidekeskus.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Mäkilä-Alitalo, Anneli: Kauppaneuvos Nicolas Sinebrychoff (1856–1896). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Niutanen, Terttu (toim.): Sinebrychoffit – osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa, s. 12. Sinebrychoff 2009. Viitattu 30.10.2015.
  3. Mäkelä-Alitalo, Anneli: ”Sinebrychoffien perhehistoriaa Suomessa”, Sinebrychoffit, s. 30–31, 71–72. Kirjoittajat Anneli Mäkelä-Alitalo, Sakari Heikkinen ja Minerva Keltanen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2009.
  4. Nevalainen, Mari: Värikästä elämää Espoon kartanoilla: Sinebrychoffien Hagalund. Eläköön eilinen -blogi 22.9.2013. Viitattu 30.10.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa