Avaa päävalikko

Niceto Alcalá-Zamora (6. heinäkuuta 1877 Priego de Córdoba18. helmikuuta 1949 Buenos Aires, Argentiina) oli espanjalainen valtiomies, joka toimi vuonna 1931 Espanjan toisen tasavallan ensimmäisenä pääministerinä ja vuosina 1931–1936 sen ensimmäisenä presidenttinä.[1]

Niceto Alcalá-Zamora
Bundesarchiv Bild 102-12783, Alcala Zamora.jpg
Espanjan tasavallan presidentti
Pääministeri Manuel Azaña
Alejandro Lerroux
Diego Martínez Barrio
Ricardo Samper
Joaquín Chapaprieta
Manuel Portela
Edeltäjä Francisco Serrano
Seuraaja Manuel Azaña
Espanjan pääministeri
Edeltäjä Juan Bautista Aznar-Cabañas
Seuraaja Manuel Azaña
Henkilötiedot
Syntynyt 6. heinäkuuta 1877
Priego de Córdoba, Espanja
Kuollut 18. helmikuuta 1949 (71 vuotta)
Buenos Aires, Argentiina
Tiedot
Puolue Liberaalipuolue
(1899–1923)
Sitoutumaton
(1923–1931)
Liberaalinen tasavaltalaisoikeisto
(1931–1936)
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Alcalá-Zamora valittiin Espanjan parlamenttiin eli cortesiin ensi kerran vuonna 1905. Hän toimi yleisten töiden ministerinä vuonna 1917 ja sotaministerinä vuonna 1922. Tuolloin käynnissä olleessa Rifin sodassa Annualin taistelussa kärsitty tappio johti armeijan johtoa koskeneeseen tutkintaan, jonka seurauksena kenraali Miguel Primo de Rivera kaappasi vallan. Alcalá-Zamora oli tähän saakka ollut monarkisti, mutta hän ei hyväksynyt sitä, että kuningas Alfonso XIII salli Primo de Riveran perustuslainvastaisen diktatuurin, ja hän kääntyi tämän seurauksena tasavallan kannattajaksi. Hän oli mukana, kun Espanjan porvarilliset tasavaltalaiset, sosialistit ja Katalonian vasemmistolaiset separatistit solmivat elokuussa 1930 San Sebastiánin sopimuksena tunnetun liiton. Pian sen jälkeen hänet vangittiin. Kun tasavaltaa kannattaneet puolueet saivat enemmistön huhtikuun 1931 parlamenttivaaleissa, vallankumouskomiteaan kuulunut Alcalá-Zamora vaati kuningas Alfonsoa luopumaan kruunusta. Alfonson paettua maasta Alcalá-Zamora muodosti uuden hallituksen.[1]

Alcalá-Zamora erosi pääministerin tehtävistä jo lokakuussa 1931, sillä hän ei hyväksynyt vasemmiston hallitseman cortesin päätöstä sisällyttää uuteen perustuslakiin katolisen kirkon vastaisia pykäliä. Tästä huolimatta hänet valittiin 11. joulukuuta 1931 uuden tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Presidenttinä Alcalá-Zamora yritti huonolla menestyksellä ehkäistä Espanjan poliittisten ryhmien voimistunutta vastakkainasettelua. Hän kieltäytyi antamasta hallituksen johtoa oikeistolaiselle CEDA-puolueelle, joka olisi halunnut kumota tasavaltaisen perustuslain.[1] Hän pyrki pysäyttämään myös radikaalin vasemmiston etenemisen ja julisti sotatilan lokakuussa 1934 Asturian kapinan tukahduttamiseksi.[2] Tämän seurauksena lähes kaikki puolueet kääntyivät häntä vastaan.[1] Johtavana hallituspuolueena toimineen Radikaalin tasavaltalaispuolueen romahdettua skandaaleihin syksyllä 1935 Alcalá-Zamora hajotti parlamentin ja määräsi uudet vaalit.[3] Kun kansanrintamapuolueet saivat enemmistön helmikuun 1936 parlamenttivaaleissa, uusi cortes päätti äänin 238–5 erottaa Alcalá-Zamoran presidentinvirasta.[1] Verukkeena käytettiin sitä, että hän oli ylittänyt valtaoikeutensa hajottamalla parlamentin kahdesti.[2]

Alcalá-Zamora asui myöhempinä vuosinaan maanpaossa Ranskassa ja Argentiinassa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Niceto Alcalá Zamora (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.10.2015.
  2. a b Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 15–17. Atena, Jyväskylä 2003.
  3. Spain: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.10.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa