Nicaragualainen viittomakieli

Nicaragualainen viittomakieli (lyhenne ISN, Idioma de Señas de Nicaragua tai Idioma de Signos Nicaragüense) on kuurojen lasten spontaanisti kehittämä kieli, joka luotiin eräissä Länsi-Nicaraguan kouluissa 1970- ja 1980-luvulla. Kielitieteilijöille ISN on erityinen kiinnostuksen kohde, sillä näin he voivat tutkia uuden kielen syntymistä itse paikalla. Kielitieteilijät kiistelevät kuitenkin vielä joistain kysymyksistä ISN:ään liittyen, muun muassa sen säilymisestä tulevaisuudessa muiden viittomakielten vaikutuksen alaisena.

Historiaa muokkaa

Nicaraguassa ei ollut varsinaista kuurojen yhteisöä ennen 1970-lukua, vaan toisistaan erillään asuvat kuurot kommunikoivat perheen ja ystävien kanssa käyttäen yksinkertaisia kotiviittomia ja eleitä. Varsinainen viittomakieli tuli ajankohtaiseksi vasta vuonna 1977, kun erityiskoulu perusti alun perin 50 kuurolle lapselle oman opetusohjelman. Managuassa sijaitsevan koulun oppilasmäärä kasvoi vuoteen 1979 mennessä sataan.

Vuonna 1980 Managuaan perustettiin toinen, kuuroille nuorille tarkoitettu ammattikoulu nimeltä Villa Libertad, ja 1983 näissä kahdessa koulussa kuuroja oppilaita oli yhteensä yli 400. Alun perin kieliohjelma korosti puhuttua espanjan kieltä ja huuliltalukemista, ja opettajien käyttämät viittomat rajoittuivat yksittäisten aakkosten sormiviittomiin. Ohjelma ei saanut tuulta purjeisiin, sillä useimmat oppilaat eivät pystyneet ymmärtämään yksittäisten sanojen merkitystä. Samaan aikaan kun opettajien ja oppilaiden välinen kielellinen kommunikointi jäi vähäiseksi, leikkikentillä, koulun käytävillä ja koulubussi tarjosivat hyvän maaperän lasten välisen kommunikoinnin kehittymiselle. He loivat oman, kreolin tapaisen kielen yhdistelemällä pidgin-tyyppisten kotiviittomien osia ja eleitä. Tätä kieltä kutsutaan sen ensiasteella nimellä Lenguaje de Signos Nicaragüense (LSN), jota käyttävät edelleen ne, jotka olivat koulussa jo teini-ikäisiä kielen syntymisen aikaan.

Koulun henkilökunta ei voinut ymmärtää oppilaiden keskinäistä kommunikointia, ja he kutsuivat avukseen ulkopuolisen asiantuntijan. Kesäkuussa 1986 Nicaraguan opetusministeri otti yhteyttä Northeasternin yliopistossa toimineen, amerikkalaisen viittomakielen tutkijaan Judy Kegliin. Kun Kegl kollegoineen alkoi analysoida kieltä, he huomasivat nuorempien lasten omaksuneen kielen vanhemmilta lapsilta pidginin tapaisesti ja vieneen sen monimutkaisemmalle tasolle, jossa he käyttivät yhteisesti sovittuja verbimuotoja ja muita kieliopille tyypillisiä piirteitä. Tämä monimutkaisempi viittomakieli tunnetaan nyt nimellä ISN (Idioma de Signos Nicaragüense).

Viime aikoina eri tiedelehdissä ja muissa julkaisuissa Nicaraguan tapausta on käsitelty lukuisissa artikkeleissa, ja tapaus on saanut huomiota myös yhdysvaltalaisessa julkisen palvelun radioasemassa, National Public Radiossa.

ISN ja kielitiede muokkaa

Nicaragualainen viittomakieli edustaa melko epätavallista kielen syntytapaa, kun kielen kehitykseen ei ole osallistunut alkuperäiskieltä sujuvasti puhuva aikuisväestö. Yleensä kreolikielet kehittyvät pidginistä, mutta ISN kehittyi nuorten muodostaman ryhmän käyttämistä sekalaisista kotiviittomista ja eleistä.

Joidenkin mielestä Managuan tapaus todistaa, että kielen oppiminen on syvällä ihmismielessä. "Nicaraguan tapaus on ainutkertainen tapahtuma historiassa", The Language Instinct -teoksen kirjoittaja Steven Pinker sanoo. "Meillä on ollut mahdollisuus nähdä miten lapset luovat kielen, ja tallentaa se tieteellisesti ja yksityiskohtaisesti. Ja tämä on ollut ensimmäinen ja ainut kerta, kun olemme nähneet kielen syntyvän tyhjästä." Vuodesta 1990 monet muutkin tutkijat (mm. Ann Senghas, Marie Coppola, Richard Senghas, Laura Polich jne.) ovat alkaneet tutkia tämän uniikin kielen kehitystä ja sen yhteisöä. Kaikilla heistä on oma näkemyksensä ISN:n syntyyn johtaneista tapahtumista ja kielen kehityksestä, mutta he ovat yhä mieltä siitä, että tämä tutkittava ilmiö on tähän mennessä paras tiedonlähde kielen syntymisestä.

Ongelmia muokkaa

Milloin kyseessä on kieli? muokkaa

Tutkijat ovat eri mieltä siitä, missä kehitysvaiheessa ISN:ä voi pitää täysin kehittyneenä kielenä. Coppolan mielestä toisistaan erillään olevien nicaragualaisten perheiden käyttämät viittomat sisältävät osia, jotka kuuluvat kielen määritelmään. Ann Senghasin mielestä ISN:stä tuli syntynsä jälkeen yhä monimutkaisempi nuorten oppijoiden menestyksen johdosta.

Kielitieteellinen imperialismi muokkaa

Aloitettuaan tutkimuksensa Nicaraguassa 1986 Kegl varoi tutustuttamasta ainuttakaan tuntemaansa viittomakieltä (etenkin amerikkalaista viittomakieltä) Nicaraguan kuurojen yhteisölle ennen kuin heidän alkuperäinen viittomakielensä oli riittävän vakiintunut. Syy tähän on kielitieteessä jo vuosikymmenien ajan tuttu ilmiö, kielitieteellinen imperialismi: kun amerikkalaista viittomakieltä oli esitelty muiden maiden kuurojen yhteisöille, se usein korvasi alkuperäisiä, aiemmin olemassa olleita paikallisia viittomia. Keglin periaatteena oli lähinnä dokumentoida ja tutkia ISN:ä kuin häiritä tai muuttaa kieltä tai yhteisöä. Vaikka Kegl itse pysyi tarkkailijan roolissa, hän ei estänyt nicaragualaisten kuurojen altistumista muille viittomakielille. Hän kuitenkin kirjasi niinkin aikaisin kuin 1980-luvulla alkaneet (ja edelleen jatkuvat) kontaktit muihin viittomakieliin ja niiden vaikutuksen ISN:ään. Tämä vaikutus oli samanlaista kuin millä tahansa kielellä on toiseen.

Joidenkin asiantuntijoiden mielestä nicaragualaiset lapset tulisi eristää, ja kuten odottaa saattaa, ehdotuksen etiikka on nostattanut keskustelua. Felicia Ackerman, Brownin yliopiston filosofian professori, kirjoitti The Times -lehteen vastakkaisen mielipiteensä. Koskien Keglin pelkoa "alkuperäiskielen tappamisesta" Ackerman kirjoittaa: "Ilmeisesti hän olisi valmis mieluummin tappamaan näiden lasten tulevaisuuden estämällä kommunikoinnin ulkomaailman kanssa."

Kegl ja hänen aviomiehensä ovat perustaneet yhtiön, joka kantaa nimeä Nicaragualaisten viittomakieliprojektit (Nicaraguan Sign Language Projects Inc.). He ovat työskennelleet kuurojen nicaragualaislasten kanssa saadakseen heidät dokumentoimaan ja pitämään yllä alkuperäiskieltään. Keglit ovat myös yhtiönsä kanssa keränneet varoja perustaakseen Nicaraguan Atlantin-puoleiselle rannikolle kuurojen koulun, jossa koko henkilökuntana on nicaragualaisia kuuroja opettajia. He ovat myös tukeneet em. opettajien järjestämää koulutusta Nicaraguan muiden koulujen kuuroille opettajille. Lisäksi Keglit ovat, vastoin Ackermanin väitettä, tuoneet useita kuuroja opiskelijoita ja opettajia Nicaraguasta USA:han tarkempaa koulutusohjelman kehittämistä ja opettajakoulutusta varten. Judy Kegl on myös rahoittanut kuurojen nicaragualaisten osallistumisen ja esiintymisen erilaisissa kansainvälisissä konferensseissa, kuten The Theoretical Issues in Linguistic Research Amsterdamissa ja Deaf Way IV Washingtonissa.

Todisteita synnynnäisestä kielikyvystä? muokkaa

Tutkija William Stokoe, jonka monet tuntevat ASL-kielitieteen isänä, on eri mieltä siitä, että ISN:n synty olisi todiste synnynnäisestä kielen oppimisen kyvystä. Stokoe kyseenalaistaa myös väitteen, jonka mukaan ISN olisi syntynyt täysin ilman muiden kielten, esimerkiksi espanjan tai ASL:n, vaikutusta. Nämä väitteet perustuvat enemmän oletukselle kuin suoriin todisteisiin.

ISN "kirjoittamattomana" kielenä muokkaa

Richard Senghas käytti väitöskirjansa otsikossa fraasia "puhumaton, kirjoittamaton" korostaakseen sitä yleistä harhaluuloa, että kielet, joilla ei ole kirjoitettua muotoa, eivät ole "oikeita" kieliä. Senghasin mielestä viittomakielet eivät saa ansaitsemaansa huomiota, koska niitä ei varsinaisesti puhuta tai kirjoiteta. Huomautettakoon kuitenkin, että Senghas ei ole koskaan väittänyt nicaragualaisen viittomakielen olevan "kirjoittamaton", vaan että useat, jotka eivät ole tutustuneet viittomakieliin, uskovat sen olevan vailla kirjoitettua muotoa. Vuodesta 1996 lähtien nicaragualaiset ovat itse kirjoittaneet kieltään sekä käsin että tietokoneiden avulla käyttäen SignWriting-nimistä tietokoneohjelmaa. Kirjoitetun ISN:n esimerkkejä löytyy muun muassa sivustoilta http://www.signwriting.org ja http://www.nslpinc.org (Arkistoitu – Internet Archive). Tällä hetkellä nicaragualaisella viittomakielellä on suurin kirjasto kirjoitettuna millään maailmasta löytyvällä viittomakielellä. Kirjasto sisältää mm. kolme lukuopasta ISN-kielellä, espanjan kielen oppikirjoja (eri tasoisia tekstejä, harjoituskirjoja ja aapisia), Cuentos Español (espanjankielinen tarinakokoelma, jossa on mukana ISN-sanakirja), maantieteellistä tekstiä sekä monia muita kirjoituksia.

Kirjallisuutta ja muuta lisämateriaalia muokkaa

  • Kegl, J. 2000. Is it soup yet? Or, When is it Language? In the Proceedings of the Child Language Seminar 1999. City University, London.
  • Kegl, J. 2002. Language Emergence in a Language-Ready Brain: Acquisition Issues. In Morgan, G. and Woll, B., Language Acquisition in Signed Languages. Cambridge University Press, sivut 207-254.
  • Kegl, J. and G. Iwata. 1989. Lenguaje de Signos Nicaragüense: A Pidgin Sheds Light on the “Creole?” ASL. In Carlson, R., S. DeLancey, S. Gildea, D. Payne, and A. Saxena, (toim.). Proceedings of the Fourth Meetings of the Pacific Linguistics Conference. Eugene, Oregon: Department of Linguistics, University of Oregon, sivut 266-294.
  • Polich, S 1998. Social agency and deaf communities: A Nicaraguan case study. University of Texas at Austin Ph.D. dissertation.
  • Senghas, R. J 1997. An 'unspeakable, unwriteable' language: Deaf identity, language & personhood among the first cohorts of Nicaraguan signers. University of Rochester, NY Ph.D. dissertation.
  • Shepard-Kegl, J.M. 2002. Teaching Literacy to Deaf Students in Nicaragua: A Common Sense Two-Step Approach. Yarmouth, ME: NSLP, Inc. (ladattavissa sivustolta http://www.nslpinc.org/Download.html (Arkistoitu – Internet Archive))