Nevskaja zastava (ven. Не́вская заста́ва) on historiallinen kaupunginosa ja kunnallishallintoalue Pietarin Nevan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan vasemmalla rannalla Obvodnyi-kanavan eteläpuolella.[1]

Nevskaja zastavan kunnallishallintoalue Pietarin kartalla.

Kaupunginosa on saanut nimensä vuonna 1723 rakennetun Pähkinälinnan maantien alussa sijainneesta tulliportista (ven. zastava).[2] 1700-luvulla maantien varrelle syntyivät mm. Smolenskojen, Mihail-Arhangelin, Aleksandrovskojen, Štšemilovkan ja Murzinkan kylät. Vuosisadan loppupuolella seudulle rakennettiin hoviylimysten kartanoita. Vuonna 1744 perustettiin keisarillinen posliini- ja 1780-luvulla lasitehdas, joiden ympärille syntyi työläisasutuksia. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Nevskaja zastava oli yksi Pietarin teollisista esikaupungeista, jonka työläiset osallistuivat aktiivisesti vallankumousliikkeen toimintaan. Tehtaista suurimpia olivat Semjannikovin, Aleksandrovskin ja Obuhovin valimot ja konepajat.[3]

Vuonna 1917 alue liitettiin Pietarin kaupungin Nevan piiriin. 1920-luvulta lähtien ja toisen maailmansodan jälkeen sinne rakennettiin uusia asuinalueita ja julkisia rakennuksia. Samaan aikaan uudistettiin alueen teollisuutta. Vuonna 1970 valmistui Nevan rannalla sijaitseva jokiasema.[4] Tärkeimmät liikenneväylät ovat entistä Pähkinälinnan maantietä seuraava Obuhovskoi Oborony -prospekti[2] sekä metrolinja, joka käsittää mm. Jelizarovskajan, Lomonosovskajan, Proletarskajan ja Obuhovon asemat.[4]

Seudun historiasta kertoo vuonna 1967 perustettu Nevskaja zastava -museo.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 422. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  2. a b c Muzei ”Nevskaja zastava” (putevoditel). Sankt-Peterburg: Serebrjanyi Vek, 2004.
  3. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 422–423. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  4. a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 423. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.

Aiheesta muualla muokkaa