Avaa päävalikko

Neoraimondia on eteläamerikkalainen kaktuskasvisuku. Sen nimi on annettu italialaisen luonnontutkijan Antonio Raimondin mukaan. Hän tutki Perun kasvillisuutta ja maantiedettä.[1]

Neoraimondia
Neoraimondia herzogiana.
Neoraimondia herzogiana.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Alaheimo: Cactoideae
Tribus: Browningiae
Suku: Neoraimondia
Britton & Rose (1920)
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Neoraimondia Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Neoraimondia Commonsissa

TuntomerkitMuokkaa

Suvun lajit ovat kookkaita, haaroittuvia, pensastavia tai puumaisia ja kynttelikkömäisiä, 15 m:n korkeuden saavuttavia kaktuksia. Varret ovat pystyjä, uurteisia, tavallisesti harmaanvihreitä. Leveitä uurteita on 4–8. Areolit eli kääpuöversot ovat tappimaisia, kookkaita, ruskeakarvaisia, piikkisiä, ja niiden kasvu jatkuu monen vuoden ajan. Piikkejä on niissä kussakin 12 tai enemmän ja ne ovat taipuisia, jopa 25 cm:n pituisia. Kukat kehittyvät pidentyneihin areoleihin, ja kasvit ovat päiväkukkijoita. Kukka on muodoltaan suppilomainen, väriltään vaaleanpunainen tai vaalea; pohjuksessa on suomuja ja karvaisia ja toisinaan myös sukasellisia areoleja. Hedelmä on pyöreä ja sen pinnalla on ruskeahuopaisia areoleja, joissa on myös lyhyitä piikkejä. Siemenet ovat mustia ja pienikuoppaisia; niissä on limainen vaippa.[2]

Lajit ja levinneisyysMuokkaa

Suvun kahdesta lajista toinen (Neoraimondia arequipensis) kasvaa Perun rannikkoalueen kuivissa osissa ja Andien alarinteillä, toinen (N. herzogiana) Keski-Boliviassa 1500–2000 metrin korkeudessa.[3]

LähteetMuokkaa

  • Anderson E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9

ViitteetMuokkaa

  1. Anderson 2001:481
  2. Anderson 2001:481
  3. Anderson 2001:482