Nebbiolo
Nebbiolo on viinin valmistukseen käytettävä tumma rypälelajike[1]. Se on italialainen alkuperäislajike, jota on sanottu merkittävimmäksi italialaisrypäleeksi[2].
Historiaa muokkaa
Italiassa on Nebbiolo-rypälettä viljelty 1300-luvulta lähtien, vaikka ensimmäiset kirjalliset tiedot siitä ovatkin vasta seuraavalta vuosisadalta.
Nimitykset muokkaa
Nebbioloa viljellään ympäri maailmaa kymmenillä eri nimillä[3]. Italian Piemontessa rypäleestä käytetään myös Spanna-nimeä. Lombardiassa rypäleen nimi on Chiavennasca ja Aostanlaaksossa Picotener[2]. Nebbiolo-nimen arvellaan periytyvän italian sumua tarkoittavasta nebbia-sanasta, koska kypsyessään rypäleen kuori saa ohuen sumumaisen kalvon.
Nebbiolo Italiassa muokkaa
Italiassa rypäleen viljelyalue on Luoteis-Italia, erityisesti Piemonte. Kaikkiaan Nebbioloa viljellään Italiassa 55 neliökilometrin alueella.[2]
Rypälettä käytetään kymmenissä italialaisissa laatuviineissä, useimmiten sekoitettuna muihin rypäleisiin[2]. Pelkästään Nebbioloa sisältäviä laatuluokiteltuja DOC- tai DOCG-punaviinejä ovat Barbaresco[4], Barolo[5] ja Nebbiolo d’Alba[6].
Nebbiolon ominaisuudet muokkaa
Nebbiolo-viinit ovat syvänpunaisia viinejä, joissa on paljon väriaineita, tanniineja ja happoja, jotka vaativat yleensä vähintään 5-8 vuoden kypsytyksen saavuttaakseen parhaat ominaisuutensa. Laadukkaat Barolot ovat kelvollisia vasta yli 10 vuoden ikäisinä ja säilyvät erinomaisina toisetkin kymmenen vuotta.[1]
Nuorissa tanniinisissa nebbiolo-viineissä on kukkien, etenkin ruusun, tuoksua sekä tervamaisia aromeja. Ikääntymisen myötä tuoksu ja maku monipuolistuvat mausteisilla, yrttisillä, hillomaisilla sekä maanläheisillä vivahteilla. Myös hiukan karvasmantelimaisuutta on mukana. Hedelmäiset maut eivät perinteisesti kuuluneet Nebbioloon, mutta rypäleen modernisoinnin ansiosta niitä on tullut mukaan.[1]
Viljeltävyydeltään rypäle on vaativimpia lajikkeita. Se viihtyy valoisissa mutta viileissä ympäristöissä, joissa kuitenkin on riittävän korkeat päivälämpötilat. Se on erittäin altis maaperän ja paikallisen ilmaston vaikutuksille. Yleensä myöhään, vasta lokakuun lopulla, korjattavana rypäleenä se altistuu kosteuden tuomille sairauksille. Myös viinin käymisprosessi on vaativa ja oikullinen sekä lopputulokseltaan epävarma. Näiden vaatimusten takia Nebbiolon viljely ei ole juuri levinnyt kotiseutunsa ulkopuolelle.[1]
Piemonten alueen viinitilat ovat yleensä pieniä, yksityisen omistamia tiloja, joilla viljely- ja korjuumenetelmien automatisointi ei kannata, vaan työ tehdään perinteisin työvoimavaltaisin menetelmin. Kalliiden kasvatusmenetelmien, sadon epävarmuuden ja pitkän kypsytysajan vuoksi Barolo- ja Barbaresco-viinit ovat suhteellisen kalliita – iäkkäät ja laadukkaat Barolot ovat hyvinkin arvokkaita.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Karmavuo, Risto & Lihtonen, Juha: Viinin ystävän kirja, s. 25–26. Pieksämäki: Teos, 2005. ISBN 951-851-056-3.
- ↑ a b c d Nebbiolo (Rypäleen perustietoja) Italian Wine Central. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Passport data (Saksalaisen viljelykasvi-instituutin rypäletiedot) Julius Kühn-Institut - Federal Research Centre for Cultivated Plants (JKI). Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Barbaresco DOCG (Viinin perustietoja) 17.4.2015. Italian Wine Central. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Barolo DOCG (Viinin perustietoja) 17.4.2015. Italian Wine Central. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Nebbiolo d’Alba DOC (Viinin perustietoja) 12.4.2013. Italian Wine Central. Viitattu 10.9.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nebbiolo Wikimedia Commonsissa
