Nature Communications

luonnontieteellinen avoimen saatavuuden tiedejulkaisu

Nature Communications on Springer Nature -kustantamon Nature Portfolion puitteissa ainoastaan verkossa julkaisema, luonnontieteitä käsittelevä avoimen saatavuuden tiedejulkaisu. Se on perustettu vuonna 2010.[1][2] Sittemmin, vuodesta 2018 lähtien Springler Nature on käynnistänyt useita kapeampialaisia luonnontieteen ja lähialojen Communications-julkaisusarjoja, joista ensimmäisinä Communications Biology, Communications Chemistry ja Communications Physics -julkaisut vuonna 2018.[3]

Nature Communications
Lyhenne Nat. Commun.
Lehtityyppi avoimen saatavuuden tiedelehti
Aihealue luonnontieteet
Kustantaja Nature Portfolio/ Springer Nature
ISSN ISSN 2041-1723
Perustettu 2010
Kotimaa Iso-Britannia
Kieli englanti
Aiheesta muualla
OCLC
nature.com/ncomms/

Nature Communications on yleisluonnontieteellinen julkaisusarja, mutta hyväksymisen osalta huomattavasti valikoivampi kuin julkaisumaksultaan (APC) edullisemmat megajulkaisut Scientific Reports ja Plos One.[4][2][5][6] Kevättä 2020 edeltävän 12 kuukauden aikana sarjassa julkaistiin noin 6 000 artikkelia.[2][6] Vuonna 2017 Nature Communications julkaisi yhteensä 4 304 artikkelia hyväksymisprosentin ollessa vain 8, kun suurimmat megajulkaisut hyväksyivät luokkaa 50 prosenttia niihin lähetetyistä artikkeleista.[5] Nature Communications -julkaisun kahden vuoden vaikuttavuuskerroin oli korkea 17,69 (2021). Lukijat latasivat vuoden aikana yhteensä 85,2 miljoonaa kertaa julkaisun artikkeleita luettavakseen (2021).[1][6] Nature Communications -sarjaan hyväksyttyjen artikkelien julkaisumaksu oli 4 890 euroa (2022).[7] Suomalaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista on mukana Springler Naturen avoimen saatavuuden jäsenohjelmassa. Siksi Helsingin, Jyväskylän, Oulun ja Tampereen yliopistossa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella työskentelevät tutkijat voivat saada alennusta artikkelien julkaisumaksusta (tilanne 11/2022).[8][9]

Lähteet muokkaa

  1. a b Journal Information Nature Communications, nature.com/ncomms. (englanniksi)
  2. a b c Christos Petrou: Guest Post – The Megajournal Lifecycle The Scholarly Kitchen, scholarlykitchen.sspnet.org. 7.5.2020. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  3. Communications journals Nature Portfolio, nature.com/nature-portfolio. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  4. Jeffrey Brainard: Open-access megajournals lose momentum as the publishing model matures Science, science.org. 10.9.2019. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  5. a b Kyle Siler,Vincent Larivière,Cassidy R. Sugimoto: The diverse niches of megajournals: Specialism within generalism The Journal of the Association for Information Science and Technology (JASIST), 71 (7): 800-816. 8.10.2019 (July 2020). wiley.com. Arkistoitu 6.11.2022. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  6. a b c Journal Metrics Nature Portfolio, nature.com/nature-portfolio. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  7. Journal Information Nature Communications, nature.com/ncomms. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  8. Membership Springer Open, springeropen.com. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  9. Institutional open access agreements Springer Nature, springernature.com. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)