Nathan Hale
Nathan Hale (6. kesäkuuta 1755 – 22. syyskuuta 1776) oli amerikkalainen sotilas, joka palveli Yhdysvaltain vapaussodan alkuvuosina Siirtokuntien armeijan sotilastiedustelussa. Englantilaisen Kenraali William Howen johtamat sotilaat pidättivät Halen New Yorkin tulipalon yhteydessä syyskuussa 1776. Halea epäiltiin tulipalon sytyttämisestä ja vakoilusta ja hänet hirtettiin 22. syyskuuta 1776. Yhdysvalloissa häntä on pitkään pidetty sankarina. Halesta tuli Connecticutin osavaltion virallinen sankari vuonna 1985. Hänen kunniaksi on pystytetty useita patsaita.
| Nathan Hale | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. kesäkuuta 1755 Connecticutin siirtokunta |
| Kuollut | 22. syyskuuta 1776 New York |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1775–1776 |
| Taistelut ja sodat | Yhdysvaltain vapaussota |
| Sotilasarvo | Kapteeni |
 Nimikirjoitus |
|
Henkilöhistoria muokkaa
Varhaiset vuodet muokkaa
Nathan Hale syntyi 6. kesäkuuta 1755 Coventryssä, Connecticutin siirtokunnassa. Hänen vanhempansa olivat Richard Hale ja Elizabeth Strong. Vuonna 1768 hänet lähetettiin vanhemman veljensä Enochin kanssa Yale Collegeen. Eräs Nathanin luokkatovereista oli Benjamin Tallmadge, joka myöhemmin perusti George Washingtonin alaisuudessa toimineen vakoilujärjestö Culperin ringin. Hale opiskeli muun muassa kirjallisuutta, matematiikkaa, luonnontieteitä ja astrologiaa.[1]
Valmistuttuaan opettajaksi Hale otti vastaan opettajanviran talvella 1773–1774. Hän työskenteli ensin Haddamissa, ja siirtyi myöhemmin New Londonissa sijaitsevaan Connecticutin maineikkaimpaan akatemiaan, jossa hän opetti nuoria poikia ja hieman vanhempia tyttöjä. Hale oli pidetty opettaja ja häntä kuvattiin miellyttäväksi ja erittäin tahdikkaaksi. Hän pystyi pitämään pojat kurissa ilman kuritusta ja sai tyttöjen jakamattoman suosion.[2]
Lähtö vapaussotaan muokkaa
Vuonna 1774 Hale liittyi paikalliseen New Havenin militiaan, jonka yksiköt olivat ryhtyneet tukemaan patrioottien liikettä. Kun Yhdysvaltain vapaussota sota alkoi vuonna 1775, Hale joutui vaikeaan tilanteeseen. Hän ei lähtenyt mitilian mukana taisteluihin, koska ei tiennyt kumpaa sodan osapuolta hän tukisi. Hale ei halunnut taistella äitinsä synnyinmaata Britanniaa vastaan, koska se tekisi hänestä maanpetturin. Saatuaan kesällä 1775 kirjeen luokkatoveriltaan Benjamin Tallmadgelta, Halen mieli muuttui. Tallmadge oli henkilökohtaisesti ollut Bostonissa näkemässä kaupungin piirityksen. Hän kirjoitti miten tärkeää oli liittyä Amerikan itsenäisyystaistelijoihin ja puolustaa omaa maataan. Hale otti toimeksiannon militian luutnanttina ja liittyi Bostonia piirittäviin George Washingtonin joukkoihin.[3]
Hale löysi rykmenttinsä leirin nykyisestä Massachusettsista noin kolmen kilometrin päästä lähintä brittilinjaa. Rykmentin päätehtävä oli muodostaa rinki Bostonin ympärille, mutta piiritys ajautui pattitilanteeseen militian vähäisen ammusmäärän vuoksi. Amerikkalaisten joukkojen tärkeimmäksi tehtäväksi muodostui brittijoukkojen pitäminen eristettynä Bostonissa ja Charlestownin niemimaalla. Britit eivät yrittäneet murtautua ulos, vaan tyytyivät ampumaan satunnaista tykkitulta tai lähettämään sotilaitaan varastamaan karjaa linjojen välissä olevalta ei kenenkään-maalta. Halen rykmentti vietti leirillä useita kuukausia. Vaikka Hale löysi leirielämästä hyviä puolia, se ei vastannut hänen odotuksiaan sotilaselämästä. Piirityksen aikana Hale perehtyi tarkasti sotilassanastoon, tapoihin sekä joukkojen sijoitteluun ja hankki mahdollisimman paljon tietoja vihollisesta.[4]
Syyskuun alussa 1775 Hale ylennettiin militian kapteeniksi. Vuoden lopulla siirtokuntien joukot järjestettiin uudelleen ja Halesta tuli George Washingtonin johtaman Siirtokuntien armeijan upseeri. Tammikuussa 1776 Hän sai vakinaisen kapteenin vakanssin, jonka oli allekirjoittanut Toisen mannermaakongressin puheenjohtaja John Hancock.[5]
Bostonin piirityksen loputtua maaliskuussa 1776 Halen rykmentti oli ensimmäisiä, joka marssi kotiin. Hän saapui maaliskuun lopulla New Londoniin, mutta ehti vain lyhyesti tavata ystäviään, koska jo seuraavana päivänä hänen rykmenttinsä komennettiin New Yorkin kaupunkiin. Koko kevään ja alkukesän siirtokuntien armeija teki lujasti töitä rakentaakseen riittävän vahvan puolustuksen torjumaan brittien armeijan ja laivaston hyökkäykset New Yorkiin.[5]
Vakoojaksi muokkaa
Kenraali Washingtonin suunnitelmat eivät toteutuneet, sillä brittikenraali Howen joukot tekivät maihinnousun New Yorkiin saman vuoden elokuussa. Long Islandin taistelun aikana elokuun lopulla 1776 amerikkalaiset vetäytyivät saarelta ja brittijoukot pääsivät hyökkäämään New York Cityyn. Syyskuun alussa George Washington organisoi ensimmäisen amerikkalaisen sotilastiedustelun. Kapteeni Thomas Knowltonin alaisena tiedustelijat joutuivat Harlemin taisteluun, jossa kapteeni itse kuoli.[6] Hale, joka kuului Knowltonin tiedustelupalveluun, oli saanut oman erillisen tehtävän. Hän ylitti Long Islandin salmen 9. syyskuuta ja matkusti siviilivaatteissa brittilinjojen taa hankkimaan tietoja Howen armeijan liikkeistä.[7]
Samaan aikaan kun tuhannet lojalistit etsivät turvapaikkaa New York Citystä, Hale liikkui heidän joukossaan ja teki havaintoja brittiarmeijan olinpaikoista ja määristä. Mutta myös häntä tarkkailtiin. Siviiliasuinen brittieversti Robert Rogers kiinnitti Haleen huomionsa ja etsiytyi tämän seuraan Doven tavernassa. Rogersin ystävällinen käytös ja Amerikan itsenäisyystaistelijoita ylistävät puheet saivat Halen avautumaan ja hän paljasti olevansa amerikkalainen vakooja. Miehet sopivat uudesta tapaamisesta samassa tavernassa 21. syyskuuta. Tuolloin Hale kertoi uudelleen työstään Washingtonin salaisessa palvelussa. Heidän seuraansa liittyi joitakin patriootteja ja miehet kohottivat maljansa Siirtokuntien kongressille. Samanaikaisesti Rogers antoi merkin ja paikalle ilmestyi kolme brittisotilasta, jotka ympäröivät Halen. Rogers ilmoitti, että tämä oli pidätetty vakoojana. Hale kuljetettiin kenraali Howen päämajaan Manhattanille. Rogersin todistus riitti Halen tuomitsemiseen ilman sotaoikeuden istuntoa.[8]
Saman yön aikana Hale teki täydellisen tunnustuksen. Hän myönsi vakoilun mutta kielsi syyllisyytensä New Yorkin tuhopolttoon, joka oli tehty samana päivänä, ja oli tuhonnut neljäsosan Manhattanista. Seuraavana aamuna 22. syyskuuta 1776 hirttoköysi pantiin Halen kaulaan tykkipuistossa lähellä Doven tavernaa. Hänen hirtetty ruumiinsa jätettiin roikkumaan niin että kaikki halukkaat saivat nähdä sen.[9]
Lähteet muokkaa
- Lanning, Michael Lee: The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their Significanc. Sourcebooks, Inc, 2009. ISBN 978-1402221156. (englanniksi)
- Misensic, Paul: The Original American Spies: Seven Covert Agents of the Revolutionary War. McFarland & Co Inc, 2013. ISBN 978-0786477944. (englanniksi)
- Ross, John F.: War on the Run: The Epic Story of Robert Rogers and the Conquest of America's First Frontier. Bantam USA, 2011. ISBN 978-0553384574. (englanniksi)
- Savas, Theodore & Dameron, David: A Guide To The Battles Of The American Revolution. Savas Beatie, 2010. ISBN 978-1932714944. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nathan Hale Wikimedia Commonsissa
